Charles Bronson And The Voodoo Five – Promo 08

Funkkihan on siitä höpsö musiikinlaji, että vähissä ovat ne ihmiset jotka sitä himassa luurit päässä keskittyen kuuntelisivat. Sen sijaan hulluhan se on jolla ei jalka vispaa kun tällaista tuuttaa kesäfestareilla ruohon vihertäessä ja auringon groovatessa.

Charles Bronson and the Voodoo Five on car chase funkkia kovin 60-70-lukulaisessa romantiikassa. Viikset, nahkarotsit, miehiset miehet ja vanhat jenkkiautot lienevät sitä kulttuurikuvastoa ja myös musiikillista aikakautta, mistä ammennetaan. Mitään kovin uutta ei pyritäkään luomaan, vaan ideana tuntuisi olevan lähinnä menevän fiilismusiikin perinteitä kunnioittavan hengen puhaltaminen. Ja miksei siinä onnistuttaisi, peruskokoonpanonaan rytmiä tuovat rummut, basso ja kitara laulusolistin huudellessa tanssilattian huimaavuudesta.

Bassot pomppii ja laulusolisti laulaa oh yeah ja shake it, shake it. Kitara on rytmisoitin. Laulaja ei kuitenkaan ole mikään James Brown (eikä Charles Bronson!) vaan aika suomalaisittain lausuva seremoniamestari. Grandma’s Meatballs ovat super cool. Basso on kovasti äänessä, kuin Bootsyllä ikään.

Mitä tästä voi sanoa? Eihän tässä mitään, pikkujoulukeikalle Charles Bronsonia vaan buukkaamaan, helvetisti paremmin tämä soi kuin tuhat Jean S:ää – tosin niin tyylikkäästi että ehkäpä mitkä tahansa pikkujoulut eivät ole tämän groove monsterin pala kakkua. Tanssilattialla joka tapauksessa virrannee hiki, oli kesä taikka talvi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-09-07
Arvostelija : Perttu Kantonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.