Arctifall – Ikuisuuden Valtiaat

Eternal Crusade -nimellä taipaleensa aloittanut Arctifall on alle parikymppisistä valkeakoskelaisjätkistä koostuva viisikko, joka esittää sankarillista melometallia suomen kielellä. Bändi kulkee siis Teräsbetonin ja Kilven viitoittamaa tietä. Näistä kahdesta se kumartaa enemmän Kilven suuntaan etenkin syntikoiden vuoksi. Bändin nuoresta iästä huolimatta keikkoja on takana jo ihan kiitettävä määrä, ja pääosin varsin kehityskelpoisen kuvan se antaa itsestään myös Ikuisuuden valtiaat -demollaan.

Kiekon selvästi paras raita on avausralli Hetket ikuisuuden. Se on kauttaaltaan tasapainoinen teos, jonka kruunaavat yllättävä bridge ja toimiva kertosäe. Laulaja–kitaristi Jimi Järvisen persoonallisesti kähisevä laulutyyli vaatii aluksi totuttelua, mutta loppujen lopuksi se sopii kuvaan oikein hyvin. Teräsbetomaisesti sanoitettu Tulkoon voitto ei ole aivan yhtä onnistunut sävellys, ja Järvisen laulussakin on kuultavissa pientä yliyritystä. Herkkisballadissa Viaton mennään puolestaan ikävä kyllä pahasti korniuden puolelle vähän samaan tyyliin kuin Apulannan Ilonassa. Onnistuneiden biisien pariin palataan kuitenkin onneksi vielä, sillä päätössiivu Destiny kuulostaa taas oikealta melometallilta.

Arctifallissa on selvää potentiaalia kehittyä vaikka kuinka kovaksi bändiksi. Melodiantajua tyypeillä on todella kiitettävästi, kuten myös rohkeutta tuoda esiin omia näkemyksiään. Ylilyöntejä ja hutejakin mahtuu mukaan vielä, mutta nekin karsiutuvat epäilemättä kokemuksen myötä. Sekä suomi että englanti tuntuvat sopivan vokalisti Järvisen suuhun. Itse suosisin suomea, joka takaisi paremman mahdollisuuden erottua samantyylisten yhtyeiden joukosta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-08-31
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.