Backyard Babies – Backyard Babies

Voihan kettu sentään. Tässä nyt olisi sitten albumi, josta vähän niin kuin kuuluisi tykätä. Naapurimaan kuuluisat rokkisedät kertovat palaavansa albumilla “takaisin juurilleen raa’an ja energisen katurockin pariin” ja niin päin pois. Spinefarm Recordsillekin on tullut siirryttyä. Lätty on ristitty ja kastettu bändin nimeen ja sen on mitä ilmeisimmin tarkoitus olla merkkipaalu 19-vuotiaan bändin taipaleella, jonkinlainen tulevaisuuden klassikko. Bändin debyyttialbumi Diesel & Powerista ja sen jälkeisestä Backyard Babiesista aikoinani vakuuttuneena (en tosin vielä sen ilmestymisvuonna -94, jolloin viittä vaille söin vielä hiekkaa kurahousuissani) pitäisin mielelläni tästäkin albumista, mutta se ei vaan onnistu. Bändistä on vanhetessaan tullut hemmetin tylsä meikäläisen korviin. Tai sitten en vain tajua.

Albumin kolmetoista biisiä lipuvat melkein jokainen ohi korvien jättämättä sen kummempia jälkiä aivoihin. Levy on kuin saippuapala, josta ei vain saa otetta. Liukkaasti edetään, mutta mitään ei saada aikaiseksi eikä mihinkään päädytä. Biisit ovat muodollisesti päteviä, mutta kertakaikkisen munattomia. Rockbändin ei kuulu kuulostaa näin vaarattomalta ja puhtoiselta – olkoonkin, että rebeli on rockissa usein loppujen lopuksi pelkkää pintaa. Mutta entä kun pintakin on siloinen kuin vauvan pylly?

On albumilla jotain hyvääkin: sekä sellaiset kelpo rockjyräykset kuin Degenerated ja Zoe Is A Weirdo että gunnarimaiset Voodoo Love Bow ja Back on the Juice. Mutta loput yhdeksän biisiä ovatkin sitten silkkaa letkeää höttöä ja kliinistä stadionrockia. Epäilemättä tällekin yleisönsä löytyy.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-06
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.