Rautakello – 1.

Älä sano älä sano älä sano älä. Tätä bändiä ei taas saa verrata Siihen Yhteen, johon sitä kaikissa arvosteluissa verrataan. Ei, vaikka, se kuulostaa ihan Sen Yhden pikkuveljeltä. Niin paljon, että Rautakellon nimen pitäisi olla Timo Rautakello ja Trio Polkumiina. Mutta en sano.

Eihän ikinä voi olla huono asia, jos suomalaista metallia tehdään yhä enemmän? Vaikka esikuvat rupeavat olemaan jo niin vahvoja, että oman saundin löytäminen voi olla jo harmaan kiven alla. Mutta eipä mitiä, antaa soida vaan. Mieluummin tinnitukseni metallilla hankin kuin Janne Tulkilla. Vaikka myrsky repii puita ja taivas salamoi aika lailla molemmilla puolilla…

Eli taas yksi platta raskasta suomenkielistä rokettia. Soitto taitavaa ja tyylikästä, Hännisellä kantava ääni. Riffiä löytyy, ja raskasta kitarakieputtelua. Mikähän tässä sitten on, että jää hieman plastiikin maku suuhun tästä rymistelystä? Tässä mennään nyt jo aiemmin hiihdettyjä polkuja, eli ns. siitä missä piikkilanka on matalin.

Levy alkaa sinänsä ihan mainiolla Teko ja tarkoitus –biisillä, jossa laulajan ääni ja isä-poika-lyriikat tosin tuovat mieleen jotain kovin tuttua. Polttomerkin riffittely kuulostaa puolestaan erehdyttävästi Rammsteinin poikain tuotoksilta.

Mahtuu joukkoon slovariakin, kuten Muisto ja Unien ritari. Paikka paikoin Hännisen ääni ujeltaa liian korkealta yllekirjoittaneen makuun. Sidotussa raskas ääni pääsee ajoittain oikeuksiinsa. Muutama ilkeä mies kättelee kirkonkelloistaan huolimatta ajoittain jopa musiikkimaailman popahtavia puolia. Silti se onnistuu nousemaan levyn parhaimmistoon, johtuen taitavasta kitaroinnista ja bassokuvioista.

Levyn kappaleet eroavat ajoittain toisistaan jyrkästi. Matalista saundeista ponkaistaan Yö-henkisiin rallatuksiin, kuten Kuka me haluamme olla. Sanoitusten puolella näkyy se, että soppaa on ollut keittämässä monta kokkia. Perusmetallisynkistelyn jälkeen siirrytään välillä sanaleikkeihin ja jälleen helvetin porteille. Rankempi rakkaus lopettaa levyn Verenpisara-tyylisillä kalmantavoitteluilla.

Kuten sanottua, metallia ei tähän maahan mahdu liikaa. Kunhan seuraava jotenkin erottuisi edellisestä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-07-15
Arvostelija : Mia Ylönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.