Happoradio – Kaunis Minä

Happoradio profiloitui heti perustamisestaan lähtien urbaania nuorten aikuisten rokkia soittavaksi yhtyeeksi. 2000-luvun alussa säveltäjäsanoittaja ja laulaja Aki Tykin johdolla helsinkiläistynyt poppoo nousi ihmisten tietoisuuteen vuonna 2003 Asemalla -debyyttilevyn pläjäyksillä Pois Kalliosta ja Sinä.

Pienet ja keskisuuret elämät (2004) oli selväsi debyyttiä positiivisempi ilmestys. Kaupunki täynnä ihmisiä ja Tanssi rokkasivat paljon rohkeammin ja kestivät radiosoittoakin paremmin. Albumilistalla sijoitukset eivät ole olleet kummoisempia, mutta Leevi and the Leavings –tribuutti Unelmia ja toimistohommia sekä ahkera keikkailu (aina Kumpulan Kyläjuhlista Abi-risteilyyn) herättivät mielenkiintoa yhtyeen neljättä Kaunis minä –kokopitkää kohtaan. Levy ponnahtikin heti yhtyeen historian parhaaseen albumilistan sijoitukseen, viidenneksi.

Olette kauniita aloittaa yllättävän rauhallisella otteella. Tempo pysyy maltillisena ja taustalla pimputtava piano vie kappaletta eteenpäin hiljalleen. Falsettilaulua Aki Tykiltä on totuttu kuulemaan suhteellisen vähän, mutta tällä levyllä sitä kuullaan reilusti enemmän. Toiseksi sinkkulohkaisuksi valittu Che Guevara jatkaa niin ikään rauhallisella tunnelmalla. Soinnissa on selvä muutos hehkeämpään ja avarampaan, vaikka kertosäkeet ovatkin tuttua poppista hittimelodioillaan.

Kolmas kappale Itä-Suomessa tuulee on samanlainen kuin alun kappaleet, mutta erottuu niistä astetta haikeampana. Tässä vaiheessa ei tiedä, pitäisikö kohta odottaa jotain nopeampaa ja rokkaavampaa vai hyväksyä muutos keinuvaan herkkäilyyn. Mitään menomusiikkia ei Kaunis Minä tarjoa, vaikka sinkkuna jo jonkin aikaa soineen Hirsipuun voi niputtaa samaan syssyyn vaikka Linnusta sammakoksi tai Tavikset –renkutuksiin: varmaa hittikamaa, mutta elinkaareltaan lyhyt.

Hirsipuun jälkeen on jopa onni, että näppärästi nimetty Nukahdistus laskeutuu takaisin soljuvampaan tunnelmaan. Yhdessä Katri Ylanderin kanssa vetäisty kappale ei kyllä kappaleena ole kummoinen, mutta pitää levyn teeman yhtenäisenä. Tämän haikeuden teeman multihuipentuma on Puhu äänellä jonka kuulen. Yhtyeen lähes vakiokuvioksi muodostunut yksi slovari per levy –periaate on kulunut juttu.

Tässä vaiheessa levyä koittaa perin kummallinen vaihe. Uhrille (välisoitto) on vain Tykki ja piano –duetto, mutta Kostaja on outo akustisesta näppäilystä ja rokkihäröilystä koostuva kolmeminuuttinen sekamelska. Jään pohtimaan, että mitähän sieniä miehet ovat nappailleet.

Monta miestä ja Ruumiinavauspöytäkirja ovat melkein identtisiä, raskaalla kädellä soitettuja hitaita jumputuksia – jopa aika hyviä semmoisia. Nämä kaksi kappaletta tiivistävät käytännössä koko levyn yleisilmeen: raskas, helisevä, kertova ja ahdistava. Hempeily pianovetoinen Kallioniemi päättää itse levyn, vaikka vielä lopussa tarjoillaan bonuksena Unelmia ja toimistohommia, eli Leevi and the Leavings –tribuutille levytetty kappale.

Merkittävin muutos edellisiin levyihin on yhtenäisessä ilmeessä. Siinä missä kolme aikaisempaa levyä tarjoilivat pari hittiä ja useamman täytekappaleen tai vaikeammin löydettävää helmeä, Kaunis minä on vahva kokonaisuus, jonka kappaleet tukevat toisiaan – tai no, olihan siellä välissä se ”roikun sinussa kuin hirsipuussa” –vetäisy. Joka tapauksessa Kaunis minä on vahva ja yhtenäinen paketti, mutta jotain ajankohtaisempaa ja uudempaa otetta se olisi kaivannut.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-01
Arvostelija : Felix Siivonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.