Lagwagon – I Think My Older Brother Used To Listen To Lagwagon

Fat Wreck Chordsin historian ensimmäinen kiinnitys ja yksi yhtiön menestyksekkäimmistä bändeistä, Lagwagon, on julkaissut seitsemän biisin mittaisen ep:n helpottamaan aina vain pidemmäksi venyvää aikaa uutta pitkäsoittoa odotellessa. Kuuden uuden kappaleen lisäksi tuotokselta löytyy myös jo aiemmin b-puolena julkaistu Fallen. Tarttuvasti punkkiin poppia ja hardcorea sekoitteleva Lagwagon tuskin esittelyjä kaipaa, pitkän linjan Kalifornia-punkkareiden ensimmäinen ep I Think My Older Brother Used To Listen To Lagwagon on nimittäin minuuteissa yhtä pitkä kuin yhtyeen ura vuosissa, molempia on kertynyt noin kaksikymmentä.

Seitsemään kappaleeseen mahtuu niin timantinkovaa todistusaineistoa siitä, että Lagwagon on edelleen yksi genrensä kuninkaista kuin myös tasapaksumpaa, kertaalleen kierrätetyn kuuloista materiaaliakin. Toisaalta, jos yhtye herättää vanhoilla hyväksi havaituilla konsepteillaan lähes palvontaa – vai mitä sanotte kaverista, joka lähti Saksaan asti bändiä katsomaan ja totesi keikan jälkeen olevansa valmis kuolemaan – niin turha kai sitä pyörää on joka biisin kohdalla uudelleen keksiä.

Mielestäni Lagwagon on aina ollut parhaimmillaan hieman ahdistuneen kuuloisena, niin ahdistuneen kuuloisena kuin tämä kieli poskessa levyjään nimeävä bändi siis vain osaa olla. Tästä esimerkkinä levyn ehdottomat huippuhetket Errands ja hitaampitempoinen ja hiljalleen kasvava Live It Down, jotka kuuluvat mielestäni samalla myös koko Lagwagonin uran parhaisiin biiseihin. Tosin olen varma, että vanhat, nykyään jo perheelliset, ”oikeita töitä” tekevät Lagwagon-diggarit mieltyvät I Think My Older Brother Used To Listen To Lagwagonilla ihan muihin kuin näihin kappaleisiin – siitä kai osittain kertoo jo ep:n nimikin. Hieman Hoss-henkinen, levyn aloittava B Side toimii myös kitarariffeineen hyvin.

Lagwagon ei koskaan ole ollut minulle erityisen tärkeä yhtye, vaikka myönnänkin, että pääjehu Joey Capen biisinkirjoitustaidot ja varsinkin ääni ovat omaa luokkaansa – olkoonkin, että olen keikoilla ollut huomattavasti vaikuttuneempi miehen läpänheitto- kuin laulutaidoista. Osuvasti bändi on ainakin ep:nsä nimennyt: Lagwagonin debyytistä on vierähtänyt vuosia, vuosikymmeniä itse asiassa, mutta miehet vaan jaksavat vääntää. Lagwagon ihan varmasti kuuluu niihin bändeihin, joita opitaan kuuntelemaan isoveljeltä vielä vuosikymmenien päästäkin, ja vaikkei tämä sitten olisikaan juuri se julkaisu, jonka kautta bändi löydetään, niin kyllähän se on sellainen meriitti, joka kannattaa levyn jos vaikka toisenkin nimessä mainita.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-09-18
Arvostelija : Annina Ahola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.