Herem – Pulsa diNura

Hienoa että Heremin musiikki näkee parin mainion demon jälkeen päivänvalon myös virallisen täyspitkän muodossa. Tästä on kiittäminen suomalaista pienkustantaja Rusty Crowbar Recordsia, joka vastasi myös mm. Fleshpressin Pillarsin vinyyliversion julkaisusta. Helsinkiläisviisikko onkin demoista parantanut lähes joka osa-alueella, joten voidaan puhua todella vahvasta debyytistä.

Herem möyrii murisevaa naislaulua lukuun ottamatta perinteisiä doom-polkuja. Vertailukohdaksi voisi sekä musiikillisesti että soundillisesti nostaa Electric Wizardin. Bändi onkin sanonut ottaneensa tuotantopoliittiseksi lähtökohdaksi brittiyhtyeen vuonna 2000 julkaistun Dopethronen. Hitaasti eteenpäin groovaavissa kappaleissa on sekä jyhkeää massaa että maanläheisen hengittävää orgaanisuutta, joka välittyy osin myös vaivattoman luontevasti soljuvan soitannon takia. Sävellyspuoli on sekin hallussa, etenkin perinteelle rakentavien, mutta siitä ratkaisevasti nyanssien tasolla poikkeavien riffien suhteen. Biiseissä on eeppisyyttä kuten arvata saattaa, mutta kestot pysyttelevät järkevissä mitoissa. Turhaa pitkittelyä ei levyltä löydy ja sovitukset ovat kaikin puolin toimivia.

Suurimman eron muihin samassa tyylilajissa tarpoviin orkestereihin tekee kuitenkin Valendis Suomalaisen väkevän vangitseva laulu. Se tuo puritaanien harmiksi ja muiden iloksi musiikkiin death metalin kalmantuoksuista rupisuutta. Vaikka tämän tyylilajin doomiin onkin tottunut yhdistämään erilaisen laulun, ei Heremin ratkaisu kuulosta lainkaan sopimattomalta. Vokaalit ovat erottamaton osa kokonaisuutta.

Suomalaisen ilmaisussa on voimaa, raakuutta ja vakuuttavuutta. Oikeastaan ainoa toinen laulaja joka tulee edes jollain tapaa mieleen on Sunn0)))-miesten varhaisprojekti Throrr’s Hammerissa aikoinaan örissyt norjalaisneito Runhild Gammelsæter. Musiikki muistuttaa kyseistä yhtyettä senkin suhteen että myös Heremin levyllä, kappaleessa Dawn of the Last Day, kuullaan siirtymä hypnoottisen melodisesta laulusta muhkeaan murinaan. Kun tähän lisätään mukaansatempaava poljento ja ovelat temponvaihdokset saadaan helposti levyn paras esitys.

Pulsa diNura on loistava levy. Jos suurempi osa kiekon seitsemästä raidasta olisivat Dawn of the Last Dayn tasoisia kappaleita, ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin lätkäistä tälle täydet pisteet. Pintatason kritiikkiä voisi antaa muutamalle kappaleelle esim. White Wallsin liiankin perinteiselle ja kuluneelle riffittelylle, mutta yleisesti ottaen albumilta ei huonoja biisejä löydy.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-08-21
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.