Misery Signals – Controller

Wisconsinin osavaltiosta Yhdysvalloista lähtöisin oleva Misery Signals perustettiin vuonna 2002 kolmen jo edesmenneen yhtyeen jäsenistöstä. 7 Angels 7 Plaguesin basistin Kyle Johnsonin ja saman yhtyeen kitaristin Ryan Morganin houkuteltua mukaan laulaja Jesse Zaraskan ja Jeff Austin sekä Morganin veljen Brandenin oli Misery Signals valmis.

Ferret Musicin siipien suojassa yhtye kasasi debyyttialbuminsa Of Malice and the Magnum Heartin, jonka jälkeinen ankara keikkailu väsytti laulaja Jesse Zaraskan. Uusi laulaja löydettiin avoimen haun avulla: Karl Schubach liittyi mukaan ja bändi levytti jatkoa debyytilleen Mirrorsin (2006) muodossa.

Keikkoja yhtye on vetänyt bändien kuten All That Remainsin, August Burn Redin ja Norma Jeanin kanssa. Tänä vuonna uusimmalla Controller-albumillaan bändi hakee askelta suurten joukkoon. Taustavoimat ainakin ovat kunnossa, sillä uusimman, kuten debyytinkin, taustalla häärii Devin Townsend.

Avausraita Nothing sujahtaa ohitse huomaamatta. Vaikka bändin musiikkia luonnehditaan usein mathcoreksi, ei alku ainakaan anna siitä sen suurempia merkkejä – lähempänä ollaan perus metalcorea. Soitto on kyllä monipuolista, mutta biisirakenne peruskauraa. Hieman vajaa kolmeminuuttinen Weight of the World kiihdyttää vauhtia, mutta jää silti kovin etäiseksi. Häiritsevintä on laulun ja soiton irrallisuus toisistaan.

Labyrinthian on hento, yhden soittokuvion ympärille rakennettu jankutus ja Parallels erikoistuu nopeatempoisen soiton ja hitaan laulun synteesiin – kieltämättä mielenkiintoisen kuuloinen ratkaisu ja kappaleenakin se on yksi parhaimmista.

Levy muuttuu kevyemmäksi – tai ehkä hitaammaksi – ja muutamassa kappaleessa kuullaan puhtaitakin lauluosuuksia. Loppupuolen parhaimmiksi kappaleiksi nousevat kuitenkin avara ja aggressiivinen Set in Motion, jonka junttaus pysäyttää nautiskelemaan sekä hieman samantyylinen päätösraita Homecoming, joka sopivalla tavalla jättää levylle paremman, vihaisemman fiiliksen kuin kuluneet rauhoittavat outrot.

Misery Signals on luotettava mekastelija, mutta ei eroa muista saman tyylin edustajista oikeastaan yhtään. Laulaja Karl Schubach on hienoinen pettymys. Konemainen karjunta ei sovi soiton kanssa yhteen oikein millään, vaan jää häiritsemään peittäen kaiken muun alleen. En jaksa uskoa, että tällä(kään) levyllä Misery Signals onnistuisi nousemaan sen suurempiin atmosfääreihin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-09-18
Arvostelija : Felix Siivonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.