Tribute To Nothing – Breathe How You Want To Breathe

Joitakin julkaisuja kohtaan vaan asettaa mahdottomia odotuksia, ja karvas pettymys on melkein välttämätön seuraus, kun bändi ei julkaissutkaan sitä uutta maailman parasta levyä. Kotisaarellaan Iso-Britanniassa hävyttömän aliarvostettu ja Suomessa jostain syystä harmittavan tuntematon Tribute to Nothing on vaarassa joutua kuudennella pitkäsoitollaan Breathe How You Want to Breathe tähän loukkuun.

90-luvun alussa perustetun Tribute to Nothingin alkuaikojen hardcorempi soundi on vaihtunut jo ajat sitten nykyään suurta suosiota nauttivaan post-hardcoreen – miehet ikääntyvät ja tyyli vaihtuu, turha tässä fysiikan lakien kanssa on alkaa painiskelemaan. Ensikuulemalta Breathe How You Want to Breathe on silti ehkä turhankin kesy kokonaisuus. Biisit ovat seestyneitä ja kuulostavat pelottavan keskinkertaiselta alternativerockilta, joltain sellaiselta, mikä voisi muutaman onnenkantamoisen kautta päätyä jonkun soittolistaradiokanavan rotaatioon.

Tai ehkä kyse on sittenkin vain niistä liian suurista odotuksista. Aloitetaanpa alusta. Kun levyn ensimmäinen biisi, nimikkokappale, pyörähtää käyntiin, voi vain haltioituneena ihastella vokalisti Samuel Turnerin täyteläistä, pehmeää ääntä, olkoonkin, että se on yksi niistä tekijöistä, jotka pahimmillaan saavat Tribute to Nothingin uutuuden kuulostamaan 30 Seconds to Marsin tuotokselta. Mutta kovin pahasti ei voi mennä pieleen, jos levy aloitetaan niinkin vahvalla kappaleella kuin Breathe How You Want to Breathen tapauksessa. Eikä albumilta paljon sitä huonompiakaan teoksia löydy. Siinä varmaan lepääkin kiteytettynä uutukaisen paras ja huonoin puoli – todella tasavahva biisimateriaali.

Seestyneisyyden puolesta puhuu myös albumilla kuultava naisääni, joka kuuluu Lucy Harvey-Wellsille. Tuskinpa kuvitteli Tribute to Nothing uransa alkutaipaleella purkittavansa uudelta pitkäsoitolta löytyviä tunnelmallisia fiilistelypaloja This Time Is Lost -tyyliin. Mutta ei kaiken hyvän tarvitse aina kuulostaa kaaokselta.

Vaikka Tribute to Nothing nimellään kieltääkin olevansa tribuutti kenellekään, voi vertauksia varsinkin viimeaikaisen materiaalin perusteella heittää esimerkiksi sellaisen punkrockin pioneerin kuin Hot Water Musicin suuntaan. Ja kyllä bändin Fugazi– ja At the Drive-In -vaikutteetkin kuuluvat läpi. Mutta ei tuollaisista aineksista voi saada huonoa soppaa yrittämälläkään, niin että antaa kuulua vaan. Ja kyllä Tribute to Nothing on ihan omat tavaramerkkisoundinsa vuosien saatossa kehittänyt, oli musiikkityyli kokenut minkälaisia muutoksia tahansa.

Breathe How You Want To -kappaleessa lauletaan: “Time is the only thing that we have”, ja aikaa tälle levylle kannattaa antaakin. Hienoisen pettymyksen tässä joutui kokemaan, myönnettäköön, ei tästä uutta lempilevyä tullut, ei lähellekään. Mutta kyllä tyylikkäälle post-hardcorelle aina hyvän arvosanan voi antaa, siitä genrestä kun löytyy niin paljon ala-arvoisia MTV-yrittäjiäkin. Ihan täyttä nelosta ei välttämättä tee mieli levylle antaa, mutta kyllä arvosana helposti lähempänä sitä kuin kolmosta on. Miehet ovat vanhentuneet ja biisit rauhoittuneet, mutta tekemisen fiilis on yhä läsnä. Ja niin kauan kuin “Live how you wanna live” kuulostaa yhä vakuuttavalta, on asenne kohdallaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-08-13
Arvostelija : Annina Ahola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.