Alice Cooper – Along Came A Spider

25. studiolevyllään Alice Cooperista kuoriutuu Spider-niminen sarjamurhaaja, joka kerää uhriensa jalkoja muuntautuakseen – miksikäs muuksikaan kuin – hämähäkiksi. Teemalevyn kaikki kappaleet kuljettavat eteenpäin tätä tarinaa, jossa on paljon yhtäläisyyksiä esimerkiksi Uhrilampaisiin ja sarjamurhaaja Ted Bundyyn. Konsepti ei siis ole mitenkään erityisen omaperäinen Alicen aiempiin tuotoksiin nähden, mutta mikä tärkeintä, tarina toimii. Sama pätee levyn musiikilliseen antiin: kokonaisuus muodostaa sopivan nostalgisen tripin 70-luvulle.

Jo nimellään paljon puhuva I Know Where You Live käynnistää levyn petollisen iloisissa merkeissä. Tätä raskaampi ja synkempi Vengeance Is Mine ei oikein lähde käyntiin. Sama vika piinaa Wake the Dead -viisua, kun taas tarttuva rallatus Catch Me If You Can kuuluu levyn parhaimmistoon. Keskinkertaisuus kuvaa jälleen parhaiten (In Touch with) Your Feminine Sidea, eikä myöskään mukavan 70-lukuinen Wrapped in Silk ole järin vakuuttava.

Killed by Love tavoittelee puolestaan turhankin selvästi Only Women Bleed -klassikon tunnelmaa, mutta toimii joka tapauksessa ihan mallikkaasti. I’m Hungry kuulostaa aika lailla vasemmalla kädellä väännetyltä, ja sen jälkeen tuleva The One That Got Away on taas astetta toimivampi tapaus. Loppupään siivut Salvation ja I Am the Spider nostavat myös osaltaan levyn arvostusta, sillä niissä on vahvasti samaa kaikua kuin Alicen glam- ja shock rock -kausien helmissä.

Alicen pari edellistä studiolevyä ovat olleet varsin epätasaisia, eivätkä ne ole jääneet historiaan erityisen onnistuneina teoksina. Myös Along Came a Spideria vaivaa ajoittain epätasaisuus, mutta tällä kertaa kokonaisuus pysyy varsin hyvin kasassa muutamista heikommista hetkistä huolimatta. Myös sävellyksissä on kiitettävän paljon takavuosilta tuttua pirullista asennetta. Positiivista on niin ikään se, että kuten livenä, myös levyllä tämän kuusikymppisen golfaddiktin ääni kuulostaa yllättävänkin tuoreelta. Cooper-klassikoiden joukkoon tämäkään platta ei tule päätymään, mutta se todistaa joka tapauksessa sen puolesta, ettei miestä ole syytä päästää vieläkään eläkepäiville.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-06
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.