Slap Betty! – Can´t Wait To Be Famous

Kemiläisen Slap Bettyn edellisellä julkaisulla oli vähän sitä vikaa, että paljon jos parannetaan niin piloille menee. Että kehitäpä siinä sitten ilmaisua, vaikka taival on vasta alussa! No, ihmeen hyvin bändi on tämän itse itselleen korkealle asettamansa riman ylittänyt tuoreimmallakin lätyllään. Tämä omakustanne-ep on monella tavoin kehittyneempi versio edellisestä: tuotannollisesti tasaisempaa ja soitannollisesti pätevämpää kamaa. Toisaalta myös räväkimpiä sovituksia ja erikoisimpia biisejä on hieman varottu, mikä ei välttämättä ole ansio.

Bändillä on kuitenkin alusta asti ollut selkeä oma tyyli, vaikka sen luonnehtiminen ei niin helposti käykään. Sanotaan nyt vaikka, että Slap Betty! soittaa puoliksi hard rockia, puoliksi punkrockia. Se ei ainakaan mene kovin pahasti ohi, vaikkei bändin musiikkia tyhjentävästi voi noihin kahteen termiin tiivistääkään. Biisit istuvat edelleen saumattomasti valittuun linjaan, hapuilua tyyliin “hei mitä me oikeastaan soitetaan” ei ole kuultavissa. Kuitenkin tekisi mieli sanoa, että jos bändissä jostain syystä linjan rukkausta mietitään, niin sinne klassiseen hard rockiin päin on tässä tapauksessa turvallisempi mennä kuin melodiseen punkrockiin. Paitsi Teemun laulutyyli, myös esimerkiksi nimibiisin kivat bassojuoksutukset ovat tälle mainioita perusteita, vaikka biisien keskimäärin nopeahko tempo ja melodisuus puhuvatkin jälkimmäisen puolesta.

Can’t Wait to Be Famousin parhaita puolia ovat ehdottomasti kulutuskestävyys ja yhtenäisyys, joka ei missään tapauksessa tarkoita itsensä toistamista. Missään vaiheessa levyä kuunnellessa ei tule mitään kiusallista “mitäs tämä tässä tekee” –oloa eikä biiseihin helposti leipäänny. Päinvastoin ne ovat kuten hyvät biisit yleensä, kasvavat ja kehittyvät kuunnellessa. Vertaisin bändiä edelleen tinkimättömyydessään ja loistavassa yhteensoittamisessaan tyhmänrohkeasti vanhaan kunnon Peer Güntiin, vaikka musiikillisesti mennään vielä jonkin verran keveämmällä ja punkimmalla puolella. Toisaalta pitäisi varoa vertaamasta tulokkaita mihinkään yhteen tiettyyn bändiin, ettei tule kannustaneeksi kopiointiin mainion oman tyylin sijasta. Siispä tyydyn vain sanomaan, jotta vot!

Kyllä tätä vain edelleen on mukava kuunnella. Kelpo nostatusmusiikkia lauantai-illalle tai vastavuoroisesti pään tyhjentämiseksi ja itsensä rentouttamiseksi jonain yksinäisenä, rauhallisena iltapäivänä. Tai melkein mihin vain.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-09-26
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.