Various – Redrum-187

Syvällä pelissä -kokoelman kanssa samoihin aikoihin näki päivänvalon myös toinen kotimainen hiphopkokoelmalevy, Redrum-187-gangstarapmedian albumi nimeltä Kokoelma. Niin oudolta kuin se ehkä joidenkin mielestä saattaakin kuulostaa, kyseessä on 18 raitaa kotimaista gangsteriräppiä – ja levynkannessa savuava pyssynpiippu. Siinä missä Syvällä pelissä tarjosi koko kattausta laidasta laitaan suomalaista hoppia on tässä nyt sitten tarjolla hieman pienemmällä spektrillä alakulttuurin alakulttuuria.

Suuremman yleisön tiedossa artisteista ovat ainakin Stepa, Jodarok (Kemmuru), Notkea Rotta ja Julma-Henri. Viimeksi mainittu onkin oikeaa ahdistunutta sossunluukkugangstaa, Stepa ja Jodarok ovat ehkä aiemmin liittyneet genreen lähinnä biittien vinkunalla ja tyylillisesti. Redrum-187:n (numeron tarkoittaessa Los Angelesin poliisin pahamaineista koodia murhalle; tämä lisäys nimessä on siksi, että se erottuisi helsinkiläisestä klubista nimeltä Redrum) kokoelmalla Jodarokin lyriikatkin kuitenkin ovat kautta linjan syvää projects-angstia.

Lähtökohtaisesti suomalainen gangstarap kuulostaa vähintäänkin arveluttavalta. Mutta levyn anti on ihanan kotikutoista: gangsta ei tarkoitakaan välttämättä pahamaineisen Rovaniemen drive-by-ammuskeluja tai hustlaamista ja konetuliaseita Joensuussa, vaan laulujen aiheet ovat enemmänkin sosiaalipoliittisia kannanottoja. Yhteistä on kalifornialaisen gangsterismin alkuperäistä soundia jäljittelevät vinkuvat biitit, letkeä, jopa löysä rytmi ja lyyrisesti tietynlainen yhteiskunnan normeja haastava asenne. Kokoelmalla muutama raita on silkkaa kulmat rypyssä -paahtoa, ja muutama taas toisessa laidassa, leppoisaa ajelua ja hiisaamista.

Redrum-187:n kokoelman ylivoimaisesti paras biisi on OG Ikosen Rikollinen Ikonen, letkeä myssyttelyn ja alkoholin pyhään kaksinkamppailuun kantaa ottava pommi – yksi vuoden tuoreimpia avauksia koko hiphopissa. Julma-Henri on totutun vakuuttava, samoin Pahat viinit. Vanha kunnon Petos näyttää nuoremmilleen miten sosiaalisesti valveutunutta lähiöräppiä oikein pusketaan: Alibi-ainesta (yhdessä Kuningas Pähkinän kanssa) roiskii silmille “lapsuuden sankarit” Raivo Roosnan ja Aleks Lepajoen, katkaistut haulikot ja lumihangen, perhekriisit ja tietysti Mika Lahtosen. Uusi nimi Roitown INK laskettelee myös hyvän tarinan rahanperinnästä Pohjolan pahoinvoivimmasta kaupungista, Rovaniemeltä.

Kehnoa kakkaa Redrumin kokkarilta löytyykin sitten läjäpäin. Heti lätyn avaava Jodarokin Luodista päähän on ärsyttävä mukaepätoivoinen itähelsinkiläinen saaga, jonka murheellinen loppuratkaisu on kliseinen ja täysin tunteita herättämätön. Biitti kyllä vinkuu niin, että ei jää epäselväksi minkälaista matskua on tippumassa loppulevyllä. Notkean rotan parodiaa ei kai kukaan Raptoria aikanaan todistamassa olleen sukupolven edustaja käsitä: joo, gangstaa sinänsä, mutta riimittely on teknisesti 80-luvulla – siis siinä huonossa mielessä. Tuoreista yrittäjistä erityisesti levyn bonusraita, Muinaisten Uhri on valmis on alalajin kammottavinta kuraa. Myöskään Korpilaki tai Mustaperjantai eivät jää mieleen muuta kuin kaikenpuoleisella, tasaisella huonoudellaan.

Kaiken kaikkiaan Redrum-187: Kokoelmalle on ilman muuta nostettava hattua näinkin kapean alakulttuurin nostamisesta julkisuuteen. Valitettavana tosiasiana sen sijaan on todettava, että useampi raita on amatöörimaista huttua kuin mitä niitä helmiä lopulta löytyykään. Se on kuitenkin varmaa, että niitä tässäkin genressä löytyy, ja odottelemaan jäämme vesi kielellä ainakin OG Ikoselta lisää materiaalia.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-08-24
Arvostelija : Perttu Kantonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.