April – Anthems For The Rejected

Eräänä syysiltana vuonna 2004 Helsingin Stella Star –klubin lauteille kapusi liuta kovia yhtyeitä. Kohtalaisen tunnettujen Godsplaguen ja Pain Confessorin joukossa keikan heitti tuntematon April, tai oikeastaan nykyisen yhtyeen esiaste.

Tuskin kukaan tuolloin paikalla olleista osasi odottaa, mitä tulevat vuodet tuovat ryhmälle mukanaan. Ahkera työnteko vei Spinefarmille, jonka kautta debyytti Tidelines julkaistiin vuonna 2007. Meno jatkui paitsi ahkeran keikkailun merkeissä myös miehistönvaihdosten myllytyksessä. Huhtikuussa 2008 yhtye pakkasi soittokamansa ja suuntasi ruotsinmaalle Uumajaan äänittämään uusinta Anthems of the Rejectediä yhdessä ruotsalaistuottajien Pelle Hendricssonin ja Eskil Lövströmin (Refused, In Flames, Meshuggah) kanssa.

Verrattuna Tidelinesiin uusimman levyn soundit pamahtavat soittimesta paljon vakuuttavammin ja miksauksessa on enemmän eloa. The War on ilonen rokkikappale hittikertsillä, samoin Blades of Steel. Alun biisit ovat muutenkin helppoa kuunneltavaa – syntikoiden rohkeampi käyttö avartaa äänimaisemaa selkeästi.

Scream muuttaa tyylisuuntaa hitusen. Sointukulku on riitaisampi, mikä tekee kappaleesta mystisemmän, aavemaisen. Tyylinmuutos kohti erikoisempia rakenteita jatkuu. Suvantovaihe ei pääse yllättämään kertaakaan, sillä tie Trenched and Buriedin klassisemmasta heavykompista ja massiivisen välisoiton Intermissionin kautta sekavahkon, vaikkakin mielenkiintoisen Redemptionin pariin, on monipuolisuudessaan koukuttava.

Suvantoon kapsahdetaan levyn loppupuolella. Homecoming on vielä nautittava southern rock –tyylinen veto, mutta esimerkiksi While the City Sleeps on jo täytekappaleen oloinen, eikä kanna mielenkiintoa loppuun saakka. Viimeinen The Rejected ei onnistu pelastamaan karannutta tunnelmaa.

Viimevuotiset jäsenvaihdokset ovat selkeästi muuttaneet yhtyeen soittotyyliä kokeilevammaksi. Hakim Hietikon laulutyyli on pysynyt persoonallisena ja tunnistettavana, joskin lievästi teinimäisenä. Taustalauluja hoilataan koko yhtyeen voimin, mikä on jännä lisä muutenkin monivivahteiseen ulosantiin.

Alkuosan mitäänsanomattomuus ja loppuosan suoranainen tylsyys vievät parhaimman terän levyltä, mutta niin paljon hyvääkin Anthems for the Rejected tarjoaa, että arvosana pyöristyy neloseen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-09-05
Arvostelija : Felix Siivonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.