Destruction – D.E.V.O.L.U.T.I.O.N

Tämän kesän Nummirockissa tehokkaasti teurastanut Itä-Saksan ihme on pyöräyttänyt levyllisen tuoretta, mutta perinnetietoista thrash metalia. Kreatorin ja Sodomin rinnalla Destruction on taistellut teutoni-thrashin kärkikolmikossa jo neljännesvuosisadan. Pitkästä iästään huolimatta laantumisen merkkejä ei näy, vaan bändi jatkaa tahkoamistaan pieteetillä niin keikoilla kun studiossakin.

Kuten arvata saattaa, ei uusi levy tuo suuria linjamuutoksia tullessaan. Mike Sifringerin riffiralli kaahaa ennallaan Schmierin basson jytistessä pohjalla ja riekkumisen komentaessa pinnalla. Kannuissa Marc Reign ei heikkouksia osoita, kuten ei aiemmilla lätyilläkään. Jonkin verran muutosta kuitenkin on huomattavissa. Yhdeksäs pitkäsoitto on rokkaavampi ja hieman melodisempi kuin edeltäjänsä. Jos nyt ihan kokeellisuudesta ei voi puhua, niin irrottelusta kuitenkin. Tasainen paahtaminen on jäänyt vähemmälle dynamiikan ja grooven vallatessa alaa. Tuottajakin vaihtui Peter Tägtrenistä Jacob Hanseniin, mikä ei ollut ihan nappiratkaisu, sillä varsinkin rumpusoundeissa on latistumisen merkkejä. Tiivistäen voisi todeta, että Destruction on ottanut askeleen modernimpaan suuntaan. Vanhan koulukunnan edustajilta tuoreistaminen sujuu tyylikkäästi. Modernin thrashin suurimmat sudenkuopat, turhanpäiväinen kikkailu ja mitään sanomattomat biisit, kierretään kaukaa. Biisintekijöinä Schmier ja Mike ovat edelleen loistavia. Nyt biisimateriaali on vielä totuttua monipuolisempaa.

Destruction on niitä bändejä, jotka harvemmin pettävät. D.E.V.O.L.U.T.I.O.N. asettuu uudistumisineenkin vaivatta aiempaan diskografiaan. Tasalaatuisuus muuttuu kuitenkin helposti tasapaksuudeksi ja vanhan bändin uutukaisen kiinnostavuus on koetuksella. On selvää, ettei mistään uudesta klassikosta voida puhua, vaan enemmänkin bändin iskukyvyn näytteestä. Silti, jos levyhyllystä löytyy koko aiempi tuotanto, ei tämän levyn ostamista tarvitse harmitella pakkohankintana. Destructionin armoton rässikone on hyvin voideltu eikä osoita väsymisen merkkejä. Silti en voi välttyä ajatukselta, etteikö tämä albumi tyydyttäisi pitkälti enemmän tekijöitään kuin keskiverto farkkuliivifania.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-09-05
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.