Levyarvostelut

Neal Morse – Sola Scriptura And Beyond

Spock’s Beardin entisen johtohahmon studioalbumit ovat vakuuttaneet, että elämää on myös uskoon tulemisen jälkeen. Emoyhtye porskuttaa edelleen varsin vakuuttavasti maailman progemerillä, vaikka monet ehtivät epäillä sen tulevaisuutta Neal Morsen lähdettyä maailmalle kertomaan omaa sanomaansa. Varautunutta suhtautumista kohdistui myös Morsen soolouraan, mutta molemmat tahot ovat onnistuneet kampittamaan epäilijänsä. Columbia Clubilla Berliinissä nauhoitettu Morsen miltei kolmituntinen livetaltiointi Sola Scriptuna and Beyond esittelee yhden tämän hetken merkittävimmän progevaikuttajan sielunmaisemaa. Verhoa raotetaan vielä samankestoisen bonus-dvd:n verran, joten tuotoksen kokonaiskesto venyy lähes neljännesvuorokauteen.

Päähuomion saa tietenkin vuonna 2006 kuvattu keikka, jossa Morsen taustalla esiintyy tätä yhtä esiintymistä varten kasattu hollantilaisryhmä. “Lahjattomat treenaa” -sanapari kuvaa keikkaa hyvin, sillä vähäisestä yhteismusisoinnista huolimatta yhtye kuulostaa käsittämättömän hioutuneelta. Teokset sen sijaan rönsyilevät enemmän kuin tarpeeksi. Päähuomio pysyttelee hienosti rullaavassa progerockissa, mutta ajoittain käydään niin kapakkajazzin kuin progehevinkin tunnelmissa. Sävellykset pysyvät kuitenkin ihailtavan yhtenäisinä eikä rumpali Collin Leijenaarin johtama yhtye juuri virheisiin sorru. Etenkin kitaristi Paul Bielatowiczin toiminta on upeaa seurattavaa, vaikka mies pysyykin samoilla jalansijoilla koko keikan.

Livetallenne ei ole pelkkä studioalbumien toisinto, vaan kappaleita on versioitu yllätyksellisemmiksi ja tilanteeseen sopivimmiksi. Esimerkiksi Morsen kaksi levyä Testimony ja Question Mark käydään läpi medleymuodossa, ja se vie keikan kestosta yli tunnin. Nämä iloittelut ovat tallenteen parasta antia, eikä kappalelistasta juuri heikkoja kohtia löydy. Ainoastaan kaksi viimeistä kappaletta We All Need Some Light ja Wind at My Back ovat hieman tylsä lopetus hienolle keikalle. Neljän yli puolen tunnin kappaleen aikana tylsistymistä ei kuitenkaan pääse kehittymään kappaleiden polveillessa jouhevasti eteenpäin. Korviin särähtävät ainoastaan Morsen hengellisen elämän ylistykset, jotka saavat agnostikon välillä kiemurtelemaan.

Keikka ei kuitenkaan ole pelkkää sanan julistamista, vaan kappaleet ovat äärimmäisen vahvoja teoksia ja jeesustelu kulkee ohessa. Esimerkiksi välijuonnoissa ei sakramenteilla saati sapatilla pakanoidenkaan korvia kuumoteta. Lyriikoissa kurkitaan pilvien taa, mutta kliseisimmät armolatteudet ja käännyttämiset pidetään hyvin aisoissa.

Sola Scriptuna and Beyond osaltaan kertoo miksi Neal Morse on yksi tämän hetken arvostetuimpia muusikoita. Niin laulaminen kuin kitaran ja koskettimien soitto sujuu häneltä lähes yli-inhimillisen sulavasti, mutta tärkein, sävellystaito, kohottaa hänet rivimuusikkoa korkeammalle.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-09-08
Arvostelija : Teemu Salo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.