Slap Betty! – None For All

Kemin lahja maailmalle, joka ei siitä tiedä vielä mitään, on yhtye nimeltään Slap Betty!. Se tekee suuren maailman biisejä jo nyt: muutama niistä voisi olla aivan hyvin monen hard-, heavy- tai jopa glamrock-suuruuden klassikoita. Päättäkää itse minkä, mutta jos näillä biiseillä ei pääse pitkälle, niin maailmassa on yksi virhe lisää! Levyn biisit etenevät jok’ikinen kuin juna, helpon tuntuisesti ja tiukasti raiteillaan: tätä musiikkia ei tarvitse kuunnella, tämä menee suoraan selkäytimeen ja kuulija voi keskittyä tuntemaan sen. Motörhead ei tällä kertaa ole senttiäkään liian kaukaa haettu vertailukohta, melodiakulut tuovat välillä mieleen jopa Hanoi Rocksin ja biisit vedetään läpi punkin huolettomuudella ja energisyydellä.

Aikamoinen yhdistelmä, mietitte. Kyllä vain. Mutta se on totta ja toimii. None for All on niitä levyjä, jotka räjäyttävät potin heti alkuunsa ja Slap Betty! niitä bändejä, joiden nuoruuden vimmasta onnistuu pusertumaan rehellisintä ja alkuvoimaisinta rock’n’rollia. Ja nämä biisit! Dirty Sheetsiä kuunnellessa tulee mieleen, ettei tälle bändille ja heidän kotikutoiselle demolleen kerta kaikkiaan voi antaa muuta arvosanaa kuin täyden vitosen. Eikä voikaan.

Taustalaulukuorot toimivat loistavasti eivätkä latistavasti kuten usein käy – ja muistuttavat, sori vaan, Mötley Crüen Porn Starista. Ainoaksi mainittavaksi miinukseksi jäävät paikoin naiivit sanoitukset ja ei-niin-hyvä englannin lausuminen, mutta laulaja vetää muuten niin mukavasti perseensä pohjasta, ettei se vaikuta arvosanaan pudottavasti. Tällaisia rosoisia ja räkäisiä viskiääniä (olkoonkin, ettei laulaja välttämättä ole kyseistä juomaa hirveästi ehtinyt nauttia ja nuori ikä kyllä kuuluu läpi ärinästä) on ilo kuunnella näinä aikoina, jolloin mitään puhtaan laulun ja örinän väliltä tahdo levylle eksyä. Samoin kuin ei meinaa eksyä näin aidosti hienhajuista matskua: sellaista, jossa ei pelätä jonkun pienen vingahduksen kuulumista levyllä, pientä lipsahdusta soitossa tai nanosekunnin ajan nuotin vierestä laulamista. Olkoon, että kyseessä onkin demo. Draivi on kova, mutta letkeä eikä siitä uskoisi, että yhtye on soittanut yhdessä vasta vuoden.

Ja hei huhuu: kuka etsii Peer Güntille tai vaikka sitten itse moottoripäille manttelinperijää, kurkkaapas Kemin korpeen tai tuohon tuoksuvaan kaupunkiin! Ja pojat, älkää röyhistäkö rintaa ylistävästä palautteesta (jota oletettavasti tulette saamaan muualtakin kuin täältä) niin paljon, että unohdatte ureapäissänne, miten tällaista kamaa tehdään!

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2008-07-29
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.