Soilwork – Figure Number Five

Ruotsista tärähtää jälleen. Tällä kertaa metallikulinaristeja hemmottelee mättöannoksellaan Göteborg-soundin uutta sukupolvea edustava Soilwork. Figure Number Five -kiekon annos on isompi ja monipuolisempi kuin edellisen albumin, Natural Born Chaosin, joka oli muutamasta loistobiisistään huolimatta turhan kevyt ja pinnallinen paketti. Virheistä on selvästi opittu, sillä Figure Number Five -albumilla on korjattu lähes tulkoon kaikki, mikä edeltäjällä oli pielessä.

Soilwork on musiikillisesti varsin läheistä sukua In Flamesille. Raskaat kitaravallit tykittävät sokeristen melodioiden alla, ja melodioita on viljelty tiheään mutta hillitysti. Se, mikä erottaa Soilworkin sukulaisestaan, ovat vahvat asennemetallivaikutteet ja rohkeasti käytetyt kone-elementit. Figure Number Fivella bändi on käyttänyt näitä vahvuuksiaan aikaisempaa rohkeammin, minkä ansiosta levy on eheä ja timmi kokonaisuus.

Figure Number Five on sen verran tulista riffitykistä, että ensimmäisellä kuuntelukerralla levystä ei tunnu jäävän mitään käteen. Tämä on kuitenkin albumin ehdoton vahvuus, sillä biiseissä on niin huimasti syvyyttä, että niitä ei voi kuunnella kovin nopeasti puhki. Viimeistään kolmannella kuuntelulla levy uppoaa täysillä kuulijan aivosoluihin, ja tämän jälkeen yhdentoista kappaleen paketti on laitettava soimaan yhä uudestaan ja uudestaan.

Soilwork liikkuu Figure Number Fivella taidokkaasti tunnelmasta toiseen. Levyn palaset ovat erilaisia, mutta ne sopivat täydellisesti yhteen. Vauhdikas ja tarttuva Rejection Role sisältää synien ja kitaroiden soljuvaa yhteistanssia, nimikkobiisissä Figure Number Five puolestaan laitetaan hyvin toimiva asennemetallivaihde silmään. Strangler on mainio edustus standardista svedumetallista, ja Light the Torch taasen on tyylikkäästi industrial-vaikutteinen. Levyn ehdoton kärkisiivu on piristävän ilomielisesti alkava, tyylitietoisilla urkusoundeilla höystetty Distortion Sleep.

Vokalisti Bjorn ”Speed” Strid yltää hyvin sekä örinään että puhtaaseen lauluun, ja muutamassa kohdassa herran suusta pääsee myös riipivän hienoja, Dark Tranquillity -henkisiä korinoita. Valitettavasti puhtaasti lauletut osuudet kuulostavat paikoin lässyiltä, mikä on Figure Number Fiven melkeinpä ainoa heikko kohta. Pahimmillaan tämä ilmenee kappaleessa Departure Plan, joka kuulostaa paikoin heikolta HIM-slovarilta. Hyi helvetti.

Kun Natural Born Chaos näytti, että tällainenkin bändi on olemassa, niin Figure Number Five näyttää, mihin tämä bändi pystyy. Sävellystaitoa sekä tyylitajua löytyy, ja kitarat pörisevät munakkaasti, joten paatunutkaan metallidiggari ei voi kuin iloita. Loistava levy.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-06-01
Arvostelija : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.