Verilöyly / Candy Cane / Navigations / Cahier – Split

Rabbit Ilsn (Illusion) on mm. Candy Cane- ja Sydän, sydän -yhtyeistä tuttujen hemmojen pyörittämä pienkustantamo. Vasta lyhyen aikaa toimineen yhtiön julkaisuista löytyy varsin obskyyriäkin tavaraa, jonka valossa näitä splitillä esiintyviä yhtyeitä voisi luonnehtia tunnetummaksi ”hittiosastoksi”. Levy sisältää kaksi kappaletta per yhtye.

Maanisen meluisasti rönsyilevän hc/hevimekastus-ryhmä Verilöylyn kaksi raitaa, Pink Flamingo ja Tattarmossen, ovat bändille tyypillisiä, lyhyen vimmaisia pyrähdyksiä. Yhtye tuo mieleen tamperelaisen Cause for Effectin siinä, että kappaleen alun perusteella on täysin mahdotonta ennustaa mihin musiikki etenee, saati loppuu. Ja onhan tämä myös pirun tiukasti soitettua ja napakalta soundaavaa jyrää. Ryppyotsaisuutta välttelevällä yhtyeellä on jännä taipumus kuulostaa samanaikaisesti sekä tylyn väkivaltaiselta että aivottoman hauskalta. Eräänlaista julmaa huvia siis, ja erittäin suositeltavaa sellaista.

Lyhyitä ovat niin ikään Candy Canenkin kontribuutiot. Vähän päälle minuutin mittaiset esitykset Saave ja Deko naittavat yhteen naivistisen lallattelun ja tuiman punkräminän. Biisit ovat mainioita täsmäiskuja, joita pystyy helposti kuuntelemaan muutaman kerran peräjälkeen. Soundit vaan ovat jotenkin harmittavan tunkkaiset.

Ok, Navigations kuulostaakin sitten tältä nykyään… Jos turkulaistrion musiikki aikaisemmin koostui dynaamisista äkkijyrkänteistä, on bändin nykyinen ulosanti huomattavasti tasaisempaa ja soljuvampaa. Nämä splitin kaksi kappaletta menevät suorastaan rentoutumismusiikin puolelle. Sekä Black Vastness Hymn että Natural Cathedral ovat pitkällisiä ambient/post-rock-henkisiä leijumisia, joista ensin mainittu eteerisine lauluineen ja psykedeelisine kitarafiilistelyineen on huomattavasti puhuttelevampi ja transsiin viettelevämpi tapaus. Toinen on hieman epäonnistunut kokeilu, jossa jotenkin turhan banaaleilta tässä yhteydessä kuulostavia äänielementtejä (linnunlaulu, konemainen hurina) on käytetty taustamattona folkahtaville jammailuille. Sori pojat, metsäfolk-juna meni jo.

Ja pikauusintana Candy Canen Marko Neuman, jonka Cahier-sooloprojektin Alma-sarjasta splitille on lohkaistu osat II ja III. Jenkkiläisen kokeellisempaan musiikkiin keskittyneen Foxy Digitaliksenkin kautta julkaistu Cahier on Neumanin kanava kokeilla avantgardistisempaa äänitaiteilua. Kahdesta raidasta ambientimpi Alma II alkaa rumpupelleiltä kuulostavien pintojen dronemaisena tutkiskeluna. Olen kuulevinani reunojen hinkkaamista jousella ja symbaalien kumeaa helinää. Keskivaiheella mukaan astuu utuista laulua ja perkussiota. Äänitekstuuriltaan ei mitään erityisen vallankumouksellista kuunneltavaa, mutta taitavasti rakennettu tasapainoinen kompositio joka tapauksessa. Kolmas Alma on sitten jonkin sortin makuuhuoneinkkarimusiikkia, eli päällekkäin miksattuja hoilotuksia ja industrialsävytteisen ”etnohenkistä” rytmiluuppia. Lopputulos on hyvin minimalistinen mutta samalla erittäin mukaansatempaava pieni kappale.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-06
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.