Nachtmystium – Assassins

Pohjoisamerikkalainen Nachtmystium on yksi niistä bändeistä, jonka nimi on vuosikausia roikkunut jossakin tietoisuuteni rajamailla, välillä kadoten unohduksen pinnan alle ja välillä taas nousten näkyviin. Syystä tai toisesta yhtyeeseen ei vain ole koskaan tullut tutustuttua, mutta parempi nyt kuin ei koskaan. Taustatyön perusteella Nachtmystium on odotusteni mukaisesti keskittynyt alkutaipaleellaan alkukantaiseen ja raaempaan black metaliin. Neljännellä täysipitkällä paletti on kuitenkin laajentunut melkoisesti bändin ponnistaessakin rohkeasti black metalin toiselle puolen. Toisaalta taas perinnetietoisuuskin on vahvassa roolissa ja tämä tekee sekoituksesta varsin omanlaisensa.

Onnistuneen One of These Nights -intron jälkeen levy lähteen vielä suurempaan nousuun nimikappale Assassinsin myötä, jonka kahdeksan minuutin kestoon mahtuu niin perinteisempää, melodisehkoa ja nopeahkoa tremolo-riffiä kuin hiipivämpää, keskitempoisempaa osaa, joka pikkuhiljaa muuttuu kiihkeämmäksi pikkuhiljaa nopenevan rumputulituksen myötä. Taustalla on myös kuultavista vähän Hawkwind-tyylistä elektronista sirinää, joka ottaa vallan koko kappaleesta loppua myöten. Nimikappaleen jälkeinen Ghosts of Grace onnistuu miellyttämään melodisella riffillään ja taustalla tunnelmaa luovilla kosketinsoittimillaan, joskin perinteinen rääkylaulu estää kappaletta muuttumasta kovinkaan pliisuksi tunnelmaltaan.

Välisoiton omaista Away from the Lightia seuraava Your True Enemy pitää sisällään perinteisimpiä black metal -elementtejä, joskin niitä rikotaan jo aiemmin kuullulla sirinällä ja melodisella kitarasoololla, joka tuntuu aluksi olevan hieman väärässä paikassa, mutta johon korva ehtii tottua kuuntelukertojen kertyessä. Seuraavat kaksi kappaletta toistelevat omilta jo levyillä aiemminkin kuultuja elementtejä, mitä nyt mukaan on otettu kuiskailevampaa laulua, laadun kuitenkaan heittelemättä. Jälkimmäinen Omnivore myös muistuttaa tunnelmaltaan hieman Blut Aus Nordia parempina hetkinään.

Levyn päättävä Seasick-trilogia onkin sitten albumin harhailevinta materiaalia: itse asiassa se ei pahemmin poikkea siitä, mitä nykyisin yleisesti kutsutaan post-metaliksi, Nachtmystiumin jättäessä kuitenkin liiallisen junnaamisen hieman vähemmälle, otteen ollessa muutenkin hieman progressiivisempi. Oceanborni-kakkososassa kuullaan saksofonisoolo, joka ei ehkä ole niin juustoinen kuin pahimmassa tapauksessa olisi mahdollista, mutta joka silti on selvästi levyn ainoa kauneusvirhe. Siihenkin on toki jo ehtinyt hieman tottua, mutta ärsyttävä se kokonaisvaltaisesti kuitenkin on.

Soundiensa puolesta levy on onnistunut: tarpeeksi raskas ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan vielä varsin pitkälle black metal -vaikutteinen yhtye, mutta kuitenkin tarpeeksi hiottu, että yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa. Laulupuolella luotetaan rääkymisen ja kuiskailun lisäksi semimelodiseen, perinteisen black metal -ilmaisun ja karhean huutolaulun välistä ilmaisua, jota kuullaan esimerkiksi Seasickin kolmannessa Silent Sunrise -osassa. Kappalemateriaaliltaan levy onkin sitten parasta, mitä on hetkeen kuultu, biisien nopeuden varioidessa junnaavammasta hitaudesta blastbeat-osioihin sekä mielenkiintoisten yksityiskohtien tullessa ja mennessä.

Nyt kun ajattelee, niin Assassins on jälleen kerran yksi levy, joka onnistuu olemaan enemmän kuin osiensa summa. Vaikka yhtyeen biisit sisältävät runsaanlaisesti erilaisia elementtejä, eri kappaleissa toistetaan kuitenkin aika pitkälti pohjimmiltaan samanlaisia ideoita. Nachtmystium on kuitenkin ollut tarpeeksi kekseliäs ideoidensa hyödyntämisessä, joten levy ei missään vaiheessa ala toistaa itseään kierrätetyistä rakennuspalikoista huolimatta. Jotenkin albumi onnistuu olemaan samaan aikaan niin uhkaava ja painostava kuin vapauttavakin, joka ei ole aivan pieni saavutus, kun ottaa huomioon kuinka etäällä kyseiset tuntemukset ovat. Assassinsia kannattaa kuitenkin lähestyä varaukselta, jos nauttii black metalinsa mieluummin ilman mitään turhia krumeluureja ja liiallisia ulkoisia vaikutteita. Henkilökohtaisesti joudun kuitenkin pitkällisen harkinnan jälkeen nöyrtymään.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2008-08-01
Arvostelija : Jukka Jääskeläinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.