Abstract Essence – Aftermath

Runsaisiin kosketinkuvioihin, mielipuoliseen örinä-rääkylauluun, kaikkiruokaisesti rouskuttaviin kitarariffeihin ja progressiiviseen yleisilmeeseen ulokkeensa kietonut tsekkiläinen Abstract Essence ei päästä helpolla itseään, eikä kuulijaansa. Kun verrokkeja ei tahdo löytyä läheltä eikä kaukaa, kutsuttakoon yhtyeen ulosantia ympäripyöreästi termeillä kieroutunut, melodinen dark metal. Klassiselta haiskahtavat kitarasoolot ja välillä eeppisiäkin tunteita vyöryttävä äänimaisema kohtaavat oudon luontevasti räväkät tempokuvioinnit ja aggressiivisen rytmitaiteilun. Yhdestä asiasta varmistuu jo ensimmäisellä kuuntelulla: Aftermath kuulostaa häiriinnyttävän mielenkiintoiselta. Albumin suorastaan leikittelevä pohjavire ei ole tästä maailmasta.

Moniosaisen paketin kasaajat ovat eittämättä hyvin taitavia muusikoita. Sovitukset suorastaan imaisevat sisäänsä, kieroimpienkin biisien kohdalla. Soitantaa ei kuitenkaan ole hinkattu tasaisen tappavaksi, vaan rosoisuutta löytyy vähän joka puolelta pakettia, ainoastaan hyvässä mielessä. Lauluvastaava ansaitsee erityismainininnan dramaattisesta eläytymisestään ja toisin kuin valitettavan monella, suoritus ei missään vaiheessa lipeä yliyrittämisen puolelle. Herran äänen hallinassa on jotain samanlaisia taianomaisia piirteitä kuin itse King Diamondilla, vaikka puhdasta tulkintaa ei Aftermathilla juuri kuullakaan.

Muusikoiden tyylikäs instrumenttien hallinta pääsee loistamaan monitahoisissa sävellyksissä, joissa jokaisella riittää tilaa taivaltaa. Albumiin ei pääse helposti sisälle mutta nopeasti selvenee, että Aftermathilla riittää hämmentävän paljon tarjottavaa. Dramaattinen tunnelma puristaa sisäänsä niin, ettei irti tee mieli päästä tukehtumisen uhallakin, vaikka omaksuttavaa kieltämättä riittää useamman ihmisen tarpeiksi. Yllättäen albumin alkupuoli tuottaa pienen pettymyksen mutta ilo on sitäkin suurempi, kun levy kasvaa loppua kohden, tasaisen tappavalla varmuudella. Levy siis noudattaa edes jotain logiikkaa.

Näihin tsekkiläisiin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos aggro-progressiivinen modernin ja vanhan koulun hevaamisen kiero yhdistelmä edes jollain tavalla kuulostaa kiehtovalta. Tästä sikermästä löytyy varmasti jokin koukku, jonka vetämänä saattaakin pian huomata diggailevansa koko pakettia. Perverssiä, mutta pelottavan totta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-29
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.