Steve Morse – Live In New York + Cruise Control
Miltä kuulostaisi keikka-dvd, jolta löytyy kaksi eri livetaltiointia, joiden kappalelistassa ei ole lainkaan päällekäisyyksiä. Kaupan päälle annetaan vielä cd-versio toisesta keikasta vaikkapa autossa kuunneltavaksi. Koko komeus on pakattu cd-kansiin, jonka kantta somistaa nimi Steve Morse. Kitaristit ovat tässä vaiheessa varmasti tehneet jo myönteisen ostopäätöksen, mutta kokonaisuutta kannattaa tutkiskella hieman tarkemmin.
Ensimmäinen keikka on Steve Morse Bandin vuonna 1992 New Yorkissa esittämä klubitilaisuus. Band-liite on harhaanjohtava, sillä ”bändi” koostuu pääasiassa basisti Dave LaRuesta ja rumpukoneesta. Kahden viimeisen kappaleen ajaksi lavalle ilmestyy myös kosketinsoittaja T Lavitz. Kappalelista on hyvin moninainen. Alussa Morse näyttää akustisen kitaran hallintaansa Northern Lightsissa. Klassiset opinnot tulevat selväksi J.S.Bachin Jesus, Joy Of Mans Desiringissa. LaRuen kanssa esitetyt duetot jatkavat samaa barokinomaista linjaa ja puutuneisuus alkaa saada katsojasta ylivallan. Hulvaton revittely Tumeni Notesissa herättää kuitenkin väsyneimmätkin korvat ja keikan lopettava bluegrass-pastissi Rocky Top ansaitsee aplodit sohvalla istujaltakin. Kitaran soittoon vihkiytymättömille keikalla on valitettavasti hyvin vähän annettavaa, eikä Morsen preludeita jaksa kovin useaan otteeseen seurata etenkään, kun kappaleiden välit on täytetty kitaristin takeltelevilla höpinöillä.
Toinen, vuonna 2001 New Havenissa kuvatulle keikalle kolmikon kanssa lavalle nousee myös rumpali Rod Morgenstein ja viulisti Jerry Goodman. The Dixie Dregsin toiminta on huomattavasti edellistä soitantaa mielenkiintoisempaa. Morsen, Lavitzin ja Goodmanin virtuositeetti on koko puolitoistatuntisen hengästyttävää kuultavaa. Morgenstein ja LaRue täydentävät kokonaisuutta hillittömällä groovella, joka tulee parhaiten esille funkimmissa kappaleissa, kuten Justice For All ja Kat Food. Myös Mahavishnu Orchestralta Goodmanin avustuksella lainattu fuusiorevittely Dance Of The Maya on myös hulvatonta kuultavaa. Muutama puolivaloilla esitetty teos listaan on eksynyt, mutta Country House Sufflen ja Busybodiesin kaltaiset kappaleet sulautuvat yllättävän hyvin ympärillä vellovaan energiaan. Morgensteinille varattu lopun soolospotti ei ole ehkä mielenkiintoisin rumpuiloittelu, mutta se on silti hunajaa muidenkin kuin rumpaleiden korville.
Pelkän The Dixie Dregsin keikan sisältäneenä julkaisuna cd-dvd-yhdistelmä olisi ansainnut paremman sijan korokkeella. Julkaisu on tehty selkeästi palvelemaan nykyisen Deep Purple -kitaristin faneja. Arvosanaa pudottaa vielä molempien keikkojen surkea kameran käyttö ja kuvanlaatu, joiden vuoksi ruudusta katsoo ennemmin vaikka teksti-tv:tä.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-08-13
Arvostelija : Teemu Salo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.