Black Light Burns – Cruel Melody

Taas uusi superkokoonpano! Parjatusta Limp Bizkitistä tuttu Wes Borland on koonnut ympärilleen yhtyeen, jossa on jäseniä niin A Perfect Circlestä kuin Nine Inch Nailsistakin. Kombinaatiosta voi hyvin päätellä uuden yhtyeen tyylisuunnan: industrial-vaikutteista rockiahan tässä veivataan. Borlandin entisen yhtyeen haamut on karkotettu kiitettävän kauas, joten nu-metallista allergisia oireita saavat voivat huokaista helpotuksesta.

Black Light Burns ei ole maailman omaperäisin tapaus, mutta sen – toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän – Nine Inch Nailsin suuntaan kumartava, joskin hieman kevyempi ja melodisempi, konsepti toimii pääsääntöisesti kelvollisesti. Cruel Melody on silti monessa mielessä turhauttava levy. Sen materiaali on ihan toimivaa, mutta samalla helposti unohdettavaa. Sitä on helppo kuunnella, mutta kovin suuria elämyksiä se ei tarjoa. Parhaiten levyltä jäävät mieleen alun ärhäkkäästi groovaava Mesopotamia ja albumin nimikkoraita, jonka leppoisa ja keinuva rytmi tuudittavat kuulijan raukeaan olotilaan.

Cruel Melodya vaivaa lisäksi tuttu ongelma: se on ylipitkä. Levyllä on Kill the Queen -bonusraita mukaan laskettuna mittaa lähes seitsemänkymmentä minuuttia. Kappaleet hyödyntävät pääasiassa samoja tehokeinoja, jonka vuoksi levy tuntuu kovin tasapaksulta. Selkeimmin joukosta erottuu lopun Iodine Sky. Pitkäksi venyvä ambient-tunnelmainen kappale toimii taustamusiikkina, mutta keskittyneeseen kuunteluun se ei sovellu. Saman tuomion voi oikeastaan antaa koko albumille.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-09-05
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.