U.F.P. – My Secret Ho(pe)

Lyhenteellä U.F.P. nimensä ilmaiseva, punkhenkisesti itsensä nimennyt metallibändi Used to Fuck People Like You in High School joko ei ole koskaan kuullutkaan saksalaisesta kulttilevylafkasta I Used to Fuck People Like You in Prison, tai sitten sen jäsenten mielestä orkesterin nimi on hassunhauska pastissi tuosta. Molemmat vaihtoehdot ovat vaivaannuttavia ja oikean vaihtoehdon miettiminen hämmentävää.

Kuitenkin, tämä nimi on painettu levyn, joka kantaa nimeä My Secret Ho(pe), kanteen – ja kah, sanaleikkihän se siinäkin. Kyseessä on siis jyväskyläläisen poppoon kokopitkä omakustannelevy, joka sisältää puhtaalla laululla ryyditettyä kitaravetoista musiikkia, jota Ameriikoissa ehkä heviksi kutsuttaisiin – Suomessa sitä voisi sanoa (nu) metalliksi, Amerikan rockiksi, post punkiksi, hardrockiksi tai joksikin sen tapaiseksi. Melko radioystävällisesti ja kliinisin soundein kuitenkin musiikissa mennään, että mistään räkäpunkista ei sinänsä ole kysymys.

U.F.P.:n laulusolisti kuulostaa miellyttävällä tavalla jo kuopatun brittimetallin suuruuden One Minute Silencen Yap Barrylta puhtaine fraseerauksineen – kuitenkaan mistään rapmetallista ei ole kyse, vaan biisit etenevät perinteisemmän hardrockin tapaan kitarariffien kulkiessa megadethmaisen suoraviivaisesti ja laulumelodioiden ollessa enemmän laulullisia kuin huudollisia tai tiuskimisia.

Levyn nimibiisin kertosäe jää soimaan päähän, ja se on kai rockmusiikissa hyvä asia. Muuten biisimateriaalista ei oikein sitten erotukaan mitään… muuta kuin se, että monissa lauluissa kosketeltiin samaa aihepiiriä, jotain sellaista punkahtavaa melankoliaa ja sopeutumattomuutta lyriikoista puskee läpi. Melodiat, sävellykset ja sovitukset ovat kuitenkin sen verran tasapaksua ja moneen kertaan kuultua ettei bändi oikein pysty erottautumaan sadoista muista lajityypin musisoijista. Riffipohjalla kaahataan, ja välillä jopa oikeinkin menevästi, mutta – jotenkin niin kovin 90-lukulaisilla metodeilla. Pärjääkö tällä 2000-luvulla? Kalskahtaa vanhentuneelta, mutta niin vähän, ettei vielä positiivissävytteisestä retroilusta oikein voi puhua.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-07-24
Arvostelija : Perttu Kantonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.