Young Gods, The – Knock On Wood
Miltä kuulostaa yhtye, jonka laitteista vedetään kahdenkymmenen vuoden jälkeen piuhat irti? Voivatko kappaleet toimia uusina pelkistettyinä sovituksina? Kunnioitettavan uran tehnyt industrial-veteraani The Young Gods uskoo sanomansa läpimenoon myös akustisesti ja tarjoaa ostavalle yleisölle Knock on Wood -nimeä kantavan, live-DVD:llä varustetun teoksen.
Edes hienot pahvikannet eivät pelasta; tämä puu on sisältä ontto. DVD:llä olevat pienimuotoiset esiintymiset todistavat, että yhtyeellä on ollut hauskaa tämän projektin tiimoilla. Eikä levy mitenkään pakotetulta kuulosta, hieman hengettömältä kylläkin. Kappaleista löytyy vaihtelua aina blues-henkisestä Gasoline Manista hilpeään ja Franz Treichlerin pornahtavasti tulkitsemaan Charlotteen. Levy ei silti imaise kunnolla mukaansa, vaan monet biisit junnaavat ikävästi paikallaan.
Parhaat palat on sijoiteltu strategisesti albumin ääripäihin. Albumin avaava Our House hellii kuulijaa tuudittaen tämän syvään ja rauhalliseen olotilaan. Päätösraita Skinflowers piirtää albumin perään huutomerkin, muistuttaen sen elinvoimaisuudesta. Hämäys toimii hetken, kunnes uusi pyöräytys nostaa esiin vanhat tutut ongelmat. Synninpäästön saaneiden joukkoon kiilaa itsensä vielä Longue Route, joka onnistuu nostamaan sykkeen toivotulle tasolle.
Oman materiaalin lisäksi levylle on valikoitunut muutama lainaraita. Mielenkiintoisin näistä on Suiciden tunnetuksi tekemä Ghost Rider. Alkujaan alle kolmeminuuttisesta kappaleesta kehkeytyy The Young Godsin käsissä kaksitoistaminuuttinen eepos. Biisin aavemainen ja hypnoottinen tunnelma kestää venytystä, mutta raja tulee siinäkin lopulta vastaan. Oikeastaan kappaleeseen pätee sama kuin koko muuhun albumiin: alkuperäinen oli parempi.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-08-01
Arvostelija : Jukka Kastinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.