Telluksen Tulevaisuus – Mikä Mikä?

Telluksen Tulevaisuudella on monta manttelia kannettavanaan niin ei-koskaan-liian-aktiivisen suomalaisen underground-älykkörockin kuin indiepopin ja suomi-skankin saralla. Ja melkomoinen yhteensulautuma näistä TT onkin: bändissä on Se-yhtyeen huolestunutta huolettomuutta, Noitalinna Huraa!:n vastaansanomatonta naivismia, Jukka Pojan ja Valvomon juhlapukuista kantaaottavuutta, Moottoritien aikaisen Pellen uusromanttista äänimaisemaa, YUP:n vastatuuleen kusemista ja M.A. Nummisen underground-irvistelyä, jonka suuntaan oletusarvoisesti pokataankin levyn ainoalla coverilla, hulvattomalla vedolla Minä soitan harmonikkaa -biisistä.

Sulattelemista tässä murikassa onkin. Maailmanpelastajamuusikoiden kantaaottavat hattara ja huvipuisto -hihhuloinnit moukaroivat maailman vääryyksiä karkkivasaralla. Ne toimivat kuin strobovalo kaasukammiossa, väläyttävät niitä veemäisimpiä vääryyksiä viihteen voimalla. Levyn tematiikasta tulee kokonaisuutena mieleen sellainen muinainen romaani, kuin Huvitamme itsemme hengiltä. Eikä tässä mitään, pystypäin nämä tulevaisuuden toivot valitsemallaan tiellä manttelinsa kantavat, eivätkä ne suuret saappaatkaan kamalasti jaloissa lonksu: ainoa huomauttamisen aihe löytyy osuvista, mutta ei aina niin nerokkaasti muotoilluista lyriikoista. Sanan säilää kyllä käytetään osuviin kohteisiin, mutta ei aina ylittämättömän nerokkaasti. Jatkossa bändi voisi myös revitellä rohkeammin ja sovittaa biisinsä entistä mahtipontisemmiksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-07-24
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.