Hebosagil – Colossal

Möyryävämmän ilmaisun kentällä on viime aikoina alkanut tapahtua toden teolla myös Suomessa. Marginaalisesta ilmiöstä on totta vie edelleenkin kyse, mutta viime vuodesta lähtien on tasaiseen tahtiin tippunut piinkovia julkaisuja niin äärimmäisemmän alaäänilaahauksen kuin doomia menevämmänkin rymistelyn piirissä. Fleshpressin viimesyksyisen, monumentaalisen Pillarsin jälkeen niin Paganus ja Total Devastationin kuin Sink ja Heremkin ovat pukanneet ilmoille uudet albumit. Nyt debytoi puolestaan Oulun suunnassa operoiva Hebosagil.

Viimevuotisen loistavan omakustanne-EP Cosmicin jälkeen tämän viisikon tulevia edesottamuksia on odotettu innolla. Hebosagilin ehdottomia vahvuuksia on muhkean jyräävä ja samalla napakka rämistelysoundi. Harvalla on pokkaa pistää näin härskisti överiksi tuotannossa. Sen lisäksi olin mieltänyt yhtyeen myös tyylillisesti hallitun revitteleväksi tapaukseksi. Tämän suhteen joutuu ikävä kyllä hieman pettymään, sillä Colossalilla yhtye yllättää olemalla aikaisempaa tasapaksu.

Yhtyeen High On Fire/Electric Wizard -vaikutteinen, pääosin hitaammissa tempoissa vellova jylhä junnaus on suunnattoman vaikuttavaa pelkästään äänitekstuurin puolella, mutta itse kappaleet tukeutuvat ohkaisiin aihioihin. Moni biisi sysätään mallikkaasti alkuun, mutta liikevoima ei kanna loppuun asti, johtuen paljolti kuningasriffien ja vaihtelevuuden vähyydestä. Poikkeuksena mainittakoon kuudes raita Cosmic, jossa asiat loksahtavat oikein mainiosti kohdalleen. Muuten kappaleet tapaavat olla perusvarmaa doomin ja sludgen ristisiitosta, joka toimii parhaiten stereoista äärimmilleen luukutettuna.

Kehumisen arvoista on puolestaan viisikon vaivattoman orgaanisesti soljuvaa soitanta. Dynaamisuutta ja nyanssejakin kohdataan kitarasoolojen ja hiljaisempien alhojen muodossa. Ekstaattisia huippuja ja mieleenpainuvia koukkuja taas saisi olla enemmän. Tylsäksi levy ei kyllä missään kohdin äidy, joskin punk- ja death metal -sävyjäkin sisältäneen EP:n rämäpäisyyttä ja vaaran tuntua jää kaipaamaan. Ainoastaan vokaalit räkäisimmillään ja levyn keskivaiheen riuskempi runttaus River edustavat tuota rujompaa äänikudetta.

Samoissa sfääreissä liikkuvia yhtyeitä ei Suomessa juuri ole, mutta tuntuisi hassulta antaa Hebosagil bonusta siitä, etenkin kun tietää yhtyeen kykenevän persoonallisempaankin ulosantiin. Eikä se lopulta ole kiinni omaperäisyydestä. Hebosagil on aivan yhtä kova yhtye kuin ulkomaalaiset esikuvansa, mutta sieltä opitut kuviot eivät vaan ole kierrätetty niin vakuuttavaan muotoon juuri tällä levyllä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-08-04
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.