H2O – Nothing To Prove

Hooceeta OC:sta, voisi päätellä sen perusteella missä albumi on purkitettu. Vaan ei aivan. Losangelesilainen skeittipunkbändi H20 ei lue itseään skeittipunkiksi vaan hc-punkiksi, mutta ensin mainitulta se enemmän kuulostaa. Melodista punkpop-rytyytystä, woo-oo-kuoroja ja puhdasta laulua. Tämä on kuultu ennenkin, muun muassa sellaisten itsestäänselvyyksien muodossa kuin NOFX, Pennywise ja Millencolin. NOFX vain on nopeampaa, Pennywise mollivoittoisempaa ja näistä ainoa ei-jenkki eli ruotsalainen Millencolin popimpaa. Sellainenkaan nykyinen dinosaurus kuin Offspring ei ole järin kaukana H2O:sta, vai sanoisinko toisin päin: Offspring on – skene laajasti käsittäen – tämänkaltaisen musiikin lippulaivoja vanavedessään sadoittain esikuvaansa mielikuvituksettomampia ja tasapäisempiä poppipoppoita. Ollenkaan pahimmasta päästä näitä H20 ei ole, mutta (kuten sanottua) mitään uuttakaan ei bändin viidenneltä albumilta kuulla.

Pitkäsoiton nimi Nothing to Prove tosin viittaa siihenkin, ettei tässä kummempia yritetäkään; että tätä on tehty toistakymmentä vuotta ja tehdään edelleen, ottakaa tai jättäkää, turvat kiinni jos ette diggaa. Lyriikat kulkevatkin pitkälti näitä ratoja: kerrotaan, kuinka on oltu skenessä ja streittareita jo näin kauan, valitetaan skenen kaupallistumisesta intohimon ja sanoman kustannuksella, ylistetään skeneveljeyttä ja niin päin pois. Henki on siis pitkälti sama kuin nykiläisbändi Agnostic Frontilla, mutta musiikki ei ole ihan yhtä tymäkkää kamaa. (Viimeksi mainittu bändi ja H2O ovat kyllä yhtä tymäkästi tatuoituja ja näitä kuvatuksia esitellään sitten kansivihkossa ja bändin sivuilla oikein urakalla.)

Eipä Nothing to Provessa ole mitään erityistä haukuttavaakaan. Levyllä on pari melko tarttuvaa biisiä kuten nimibiisi, Sunday ja What Happened? eivätkä muutkaan tasosta juuri jää, muttei tälläkään albumilla ole H2O pyörää uudelleen keksinyt. Kymmenestä pariminuuttisesta koostuva tasavahva tai -tylsä pop-punklevy, riippuu siitä onko kuuntelija enemmän pop- vai punk-suuntautunut. Allekirjoittanut kallistuu täpärästi pitämään albumia hieman harmaana tuotoksena.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-07-16
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.