Tarot – Suffer Our Pleasures

Suomihevin uranuurtaja Tarot palaa viiden vuoden tauon jälkeen markkinoille uuden levyn myötä. “Vähän vanhaa, vähän uutta”, lupaa Marco Hietala, ja sitä myös on tarjolla.

Suffer Our Pleasures on miellyttävä kuuntelukokemus jo sen puolesta, että levy ei millään tavalla istu tämän hetken trendeihin. Bändin vaikutteet ovat 80-luvun hevissä, ja erityisesti Judas Priest – niin uusi kuin vanhakin – kuuluu ajoittain läpi. Tarotilla on kuitenkin oma, vahva näkemyksensä musiikista, ja se tarjotaan “ota tai jätä” -asenteella. Mistään liukuhihnatuotetusta powermetalkloonista tai Hammerfall-tyyppisestä muiden ideoiden plagioinnista ei nyt ole kyse.

Suffer Our Pleasuresillä kuullaan yllättävänkin rankkaa hevimetallia. Kitarat ja säröbasso ovat leveästi pinnassa ja Marcon laulu jyrää rosoisuudellaan. Levyn ensimmäiset neljä kappaletta ovat täyttä rautaa, eikä viidenneksi sijoitettu sinkkubiisi Undead Sonkaan niistä paljoa jää. Omaksi suosikikseni muodostui Pyre of Gods, jossa materialisoituu koko albumin henki; rankkuus ja melodisuus, teknisyys ja tyylitaju, Hietalan monipuolinen ääni sekä onnistuneet sovitukset. Samassa kastissa painii Follow The Blind, jonka kertosäe on parhaita kuulemiani aikoihin.

Valitettavasti albumi hieman taantuu loppua kohden. Toiseksi viimeinen kappale, From The Shadows, alkaa tarkoituksellisen humoristisella kantri-introlla, josta tulee mieleen lähinnä Dixie Chicks. Tämän jälkeen runtataan Motörheadin hengessä varsin mukavasti aina väkinäiseen tukkahevikertosäkeeseen, joka latistaa tunnelman täysin. Levyn päättävässä Painlessissä sen sijaan on jo selvää fillerin makua. Sointukomppaus akustisella kitaralla yhdistettynä repivään, lähes huutavaan, lauluun on ajatuksenakin älytön.

Vokalisti-basisti Hietala on suomalaisten hevilaulajien kärkikastia, eikä mies tälläkään kertaa tyydy vain murahtelemaan. Välillä mennään siis myös kovaa, korkealta ja puhtaasti. Basson varressa homma sujuu yhtä mallikkaasti, ja bassolla onkin varsin hallitseva rooli uudella albumilla. Bassofillejä on tiuhaan ja pari lyhyttä sooloakin kuullaan. Basso on ajettu voimakkaan särön läpi, eikä muitakaan efektejä ole pelätty käyttää. Mainiona esimerkkinä Marcon tavasta käyttää bassoa toimii Rider of The Last Dayn burtonmainen riffi, joka dominoi täysin kappaleen ensimmäistä puoliskoa. Tuntuu, että nyt otettaisiin “vapaudesta” kaikki irti, sillä Marcon päivätyö Nightwishissä tarjoaa bassolle paljon rajoitetumman roolin.

Kitaristina Tarotissa on Zachary “Marcon veli” Hietala, joka on myös toinen yhtyeen perustajajäsenistä, ja koskettimissa Janne Tolsa. Molempien miesten panos näkyy vahvana niin soitto- kuin sävellyspuolella. Syntetisaattorista on itse asiassa löydetty varsin erikoisia soundeja, jotka on kuitenkin saatu istumaan kokonaisuuteen mainiosti. Kritiikin aihetta herrojen osalta on ainoastaan sooloissa, joista muutama kuulostaa hieman puolihuolimattomalta improvisaatiolta. Pienellä hiomisella olisi saavutettu viimeistellymmän oloinen kokonaisuus.

Suffer Our Pleasures on hyvä levy, vaikkei aivan omia odotuksiani täytäkään. Se ansaitsee ehdottomasti paikkansa jokaisen hevidiggarin hyllystä. Tarotia on mahdollista bongata kesällä myös livenä. Suosittelen tarttumaan tilaisuuteen, sillä Nightwishin palatessa lomaltaan, pantaneen Tarot taas toviksi naftaliiniin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-06-01
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.