Arditi – Omne Ensis Impera

Arditi on Puissance-mies Henry Möllerin ja lukuisissa “never heard” -tason metallibändeissä soittavan ja soittaneen Mårten Björkmanin sotaisaa industrialia ja neoklassista yhdistelevä projekti. Omne Ensis Impera on kaksikon neljäs täysipitkä ja ainakin tällä julkaisulla yhtyeen materiaali on suht’ toimivaa, mutta temaattisesti kovin tyhjiinlypsettyä sodan ylistyksineen kaikkineen.

Kuten odottaa saattaa, tummasävyinen, kohtalokaskin materiaali sisältää paljon patarumpujen kolistelua, jousisoitinmattoja, torvien pörinää sekä yleisluontoisen militaristista tunnelmaa. Varsinaista laulua albumilla ei kuorojen lisäksi kuulla ja kaikki sanallinen ilmaisu koostuu puhesampleista, joista ainakin osa on autenttista sota-ajan materiaali ja osa voinee hyvinkin olla yhtyeen itsensä nauhoittamaa. Minkäänlaista vaihtelua julkaisulla ei varsinaisesti kuulla, vaikka joskus synteettisemmiltä kuulostavat ambientmaiset kosketinsoitinosuudet tuovat lisähöystettä materiaaliin.

Omne Ensis Imperan yleinen tunnelma tuo mieleen jonkinlaisen sotaelokuvan soundtrackin. Puhesamplejen käyttö kuitenkin tuo mieleen myös mustavalkoisen arkistokuvan, joten siinä samalla Arditi tuo mieleen leppoisat sunnuntaiset iltapäivät historiallisten dokumenttien parissa. Ei ehkä kaikkein loogisin mielikuva näinkin sotaisan materiaalin tapauksessa, mutta se antaa levylle oman erityislaatuisen tunnelmansa. Joka tapauksessa soundtrack-tyylinen kappalemateriaali on sekä kirous että siunaus: Arditi ei oikein kunnollisena kuuntelumusiikkina toimi, mutta taustalla se toimii erinomaisesti. Sen takia levylle ei kuitenkaan uskalla antaa korkeampaa arvosanaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-25
Arvostelija : Jukka Jääskeläinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.