Elysia – Lion Of Judas

Convergen mahtavan Ilosaarirock-keikan jälkeen olen valmis rakastumaan mihin tahansa, minkä krediiteissä mainitaan edes yksi tuon ilmiömäisen bändin jäsenistä. Kierros voidaan aloittaa vaikka yhdysvaltalaisen Elysian kesäkuussa ilmestyneestä toisesta täysipitkästä Lion of Judas.

Levy ei ainakaan pakoile juuriaan, sillä sitä kuunnellessa ei ole vaikeaa arvata, että kyseessä on Ferretin bändi, jonka tuottamisessa kultasormi Kurt Balloulla on ollut näppinsä pelissä. Ja mitäpä sitä pakoilemaankaan; Ferretillä on kattava rosteri tämän hetken mielenkiintoisimpia hc- ja metalliakteja aina Heavy Heavy Low Low’sta Madballiin ja Balloulla – niin juuri, sillä Convergen kitaristilla – on melkeinpä yliluonnolliselta vaikuttava kyky tehdä loistavaa musiikkia, niin omiensa kuin muidenkin bändien kanssa.

Jossain metal- ja deathcoren, ehkä ajoittain rakenteellisesti jopa post-hardcorenkin suunnilla seikkaileva Lion of Judas on aggressiivinen ja brutaali, taitavasti soitettu yhdeksän biisin paketti. Levy alkaa ehkäpä kokonaisuuden parhaalla raidalla nimeltään Lack of Culture, ja alkupäähän sijoittuvat albumin muutkin helmet. Vaikkei Elysia toisella kokopitkällään varsinaisesti tarjoile mitään uutta metalcore-auringon alla, ei sen kuuntelu ole lainkaan puuduttavaa, kuten monen muun vastaavan bändin. Sama pätee myös vokalisti Zak Vargasiin: hänen äänensä on toimiva ja vaikuttava, vaikkei se genren muista taitavista laulajista oikein eroakaan.

Elysia tuomittiin ensimmäisten tuotoksiensa lyriikoiden perusteella ryhmäksi homofobisia naistenvihaajia, ja vaikka syy oli vielä teini-ikäisten hc-metallistien ajatuksenjuoksun väärintulkinnoista, korostaa bändi tieten tahtoen uudella albumilla kehittyneensä paitsi musiikillisesti myös sanoituksen saralla. Lion of Judasissa otetaan tyylille uskollisena kantaa yhteiskunnan epäkohtiin, muun muassa naisten ja homojen oikeuksiin, ja pohditaan pettämistä ja menettämistä – ei vain parisuhteiden tasolla vaan myös Jumalan suhteen. Väkivaltaiset sanoitukset kuulostavat henkilökohtaisilta ja ovat edelleen vaikeasti tulkittavissa, ei vähiten raamatullisten viittauksiensa tähden. Mistään lyriikan riemuvoitosta ei albumin kohdalla kuitenkaan tarvitse vielä puhua: parempaan huomiseen tähtäävät aatteet on valitettavan suurelta osin puettu naiiveihin kielikuviin, joskaan Elysia ei suinkaan ole ainoa asiaan sortuva. Ja näin nuorille herroille tuo annettakoon mukisematta anteeksi.

Kiitosta tulee Converge-soundista, levyn sopivasta pituudesta ja monikerroksisuudesta: biisit eivät turruta kymmenennellä kuuntelukerrallakaan vaan päinvastoin tarjoavat uutta pintaa – ja uskokaa pois, allekirjoittanut ei ole sanonut tätä kovinkaan monesta metalcore-bändistä aiemmin!

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-07-24
Arvostelija : Annina Ahola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.