Hydrogyn – Deadly Passions

Muutaman vuoden vanhan jenkkibändi Hydrogynin tärkein valtti on litafordmainen laulaja Julie Westlake, jolla paitsi on ihanan räähkä ja ylimielinen, miltei rivo ääni, joka myös ängetään joka levyn kanteen keikistelemään seksikkäissä vaatteissa. Viimeksimainittu on niin läpinäkyvää kuulijoiden kalastelua, että jo hieman huvittaa. Toisaalta tällainen metallinen uuden vuosikymmenen kasarirock kaipaa ei-niin-raskaalle musiikille jotain edes vähän räväkämpää visuaalista vastapainoa… (Deadly Passionsin kohdalla on kanteen tosin tullut pieni moka, kun ruumisarkusta nouseva laulajatar näyttää äkkiseltään nousevan vessanpöntöstä.)

Muuta erikoista tai huomattavaa bändissä sen koommin kuin albumissakaan ei ole. Biisit ovat kohtalaisen meneviä, muutamia kivoja riffejä löytyy sieltä täältä ja tyyli pysyy hyvin kasassa – ehkä liiankin hyvin. Kasarirokkikaan ei syntynyt ilman hyviä biisejä, ei se ilman niitä synny uudelleenkaan. Kyllä tältä levyltä hyviä löytyykin, mutta ei tarpeeksi! Hydrogynille ei tekisi pahaa pieni irrottelu suuntaan tai kolmanteenkaan, sen verran tylsäksi jää lopputulos. Levyn alkupuolella odottaa vielä kuulevansa erityistä ja särmikästä musiikkia albumillisen, mutta muutaman biisin jälkeen tämä kuvitelma vähän lässähtää biisien alkaessa toistaa itseään. Joka tapauksessa piiloissaan lymyilevät kasaridiggarit – kuten allekirjoittanut – tykännevät tästä albumista sen ihanaäänisen laulajanaikkosen vuoksi, jos ei muuten. Vitosen ansaitsevan Julma-Julien, rokkaavan nimibiisin ja kasarikaikujen vuoksi levy saa kuitenkin kovan kolmosen!

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-25
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.