Levyarvostelut

Malnátt – La Voce Dei Morti

Italialaisen Malnàttin taival ei ole ollut kaikkein tyypillisin. Thrash-metalilla uransa käynnistänyt orkesteri pestasi viime vuonna riveihinsä uuden kosketinsoittajan ja kitaristin suoraan fanikerhon jäsenistöstä. Samalla aiemmin mukana olleet folkvivahteet viskattiin syrjään ja katseet suunnattiin äärimmäisempiin vaikutteisiin. Yhtye mainitsee hakeneensa inspiraatiota niin Negură Bungetin kieroudesta, Enslavedin psykedeliasta kuin Darkthronen röyhkeydestäkin. Jotta muodonmuutos olisi täydellinen, pääkallomaskinsa takaa vokaaleista vastaava Porz päätti lopettaa sanoitusten kirjoittamisen – koska hänellä ei mielestään ollut ikinä ollutkaan mitään sanottavaa – ja käyttää kuuluisien runoilijoiden tekstejä. Levyn nimi La voce dei morti (’kuolleiden ääni’) on siis viittaus edesmenneisiin suuruuksiin.

Albumia kuunnellessa käy nopeasti ilmi, ettei kuusikon musiikki olekaan niin suurta sekamelskaa kuin kuvauksen perusteella voisi luulla. Toisaalta sävellyksistä on vaikea löytää konkreettisia yhtymäkohtia varsinkaan Darkthroneen, joten inspiraation etsiminen ei Malnàttin tapauksessa ole tarkoittanut ainakaan suoraa kopiointia. Kappaleisiin kätkeytyvä surumielisyys yltyy parhaimmillaan kiitettävän tunnelmalliseksi, ja vaikka ilmaisussa on jotain syvästi italialaista, esimerkiksi E como potevamo noi cantaren riffit leikittelevät selvästi skandinaavisesta black metalista ammennetulla melankolialla. Harkitusti käytetyt puhallinsoittimet taas tuovat mieleen unkarilaisen Sear Blissin, vaikka tällä kertaa kyseessä onkin synteettinen versio aitojen instrumenttien sijaan.

Malnàttin konsepti (promokuvasta puhumattakaan) saattaa tuntua kornilta, mutta La voce dei morti ei silti ole hullumpi levy. Riffit ovat aavistuksen keskitasoa parempia, ja Porzin muriseva laulutyyli tuo muutoin melko alakuloiseen musiikkiin ripauksen aggressiivisuutta. Naislaulu sen sijaan tuntuu päälle liimatulta idealta ja tuo mieleen lähinnä halvan goottimetallin; onneksi sitä kuullaan vain vähän. Sopii toivoa, ettei yhtye rekrytoi seuraavalle levylleen virallista naislaulajaa, vaikka sopivia faneja olisikin tarjolla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-08-18
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.