Planet Of Zeus – Eleven The Hard Way

Turhanpäiväisen stressaamisen vastapainoksi kuin tarkoituksella asettuva Planet of Zeus osoittaa debyytillään, että letkeän grooven luomiseen ei todellakaan vaadita ylimaallisia älynvälähdyksiä. Alkuaineiden yksioikoiseen liitettävyyteen perustuva resepti pitää sisällään murean kitarasoundin, yksinkertaiset riffit, jämäkän rytmikoneiston ja rouhean laulutulkinnan, terävästi elämänkokemukselliseen antiin suhtautuvaa lyyrisyyttä unohtamatta. Etelän tuulet vaikuttavat suosiollisilta, joten antaa palaa vaan.

Eleven the Hard Wayn soundi johdattelee ajatukset täysin hakoteille sävelten mahdollisesta alkuperämaasta. Amerikan Yhdysvaltojen sijaan nämä herrat kierrättävät suonissaan Euroopan varhaisimman korkeakulttuurin verta, aivan itse ukkosen ylijumalan jalkojen juuressa. Planet of Zeusin stoneriin nojaava musisointi on sen sijaan varsin kaukana antiikin kreikkalaisten vokaalimusiikista, vaikka voimakasta fyysistä liikettä yhtye varmasti esiintymiseensä livenä liittääkin, esi-isiensä tapaan. Yksinkertaiset kappalerakenteet liittyvät lunkisti toisiinsa bluespohjaisten riffien rullaavassa vedätyksessä ja ei niin yllättäen, rento tatsi vetää kuuntelijan miellyttävään hypnoosiin.

Yhtye osaa asiansa pirun hyvin, kliseitä myöten. Silti se onnistuu kuin onnistuukin pitämään ilmaisunsa jatkuvassa liikkeessä. Vaikka omaperäisyys ei kuulukaan näiden kreikkalaisten hyveisiin, sävellysten itsepäisen selvistä ratkaisuista puhumattakaan, taivuttaa Eleven the Hard Way taivuttaa ajan kärjen tehokkaasti puoleensa, kun sille vain jaksaa suoda tilaisuuden. Fiilis vetää verta puoleensa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-08-04
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.