Crystallion – Hattïn

Jos täysin ummikolle pitäisi määritellä, mitä ihmettä se power metal on, kannattaisi tätä kehottaa perehtymään saksalaisen Crystallionin kakkoslevyyn Hattïn. Se pitää nimittäin sisällään kaikki kliseisen voimametallin elementit: pirun nopeaa kopoti-kopoti-komppia, yllin kyllin ylävireisten kitaroiden hiplailua, taidokasta, eloisaa ja todella korkealta lähtevää laulua, mahtipontisia syntikkamelodioita, myyttisiin taisteluihin sijoittuvia tarinoita ja kauttaaltaan positiivisen yleistunnelman. Näistä aineksista lukuisat keski- ja pohjoiseurooppalaiset bändit loivat 1990-luvun kuluessa power metalin kaanonin, eikä olekaan mikään yllätys, että Crystallionin esikuvat löytyvät juuri tuon ajan yhtyeistä. Hattïnia kuunnellessa pintaan nouseekin nostalgisia fiiliksiä, joita kuitenkin latistaa se ikävä tosiseikka, ettei Crystallion pysty tarjoamaan mitään ennen kuulematonta.

Levy alkaa lupaavasti sinfonisella introlla, jonka jälkeen lähdetään nopeaan laukkaan kohti heinäkuista Jerusalemia ja vuotta 1187. Wings of Thunder on biisin nimi, ja tunnelma sen mukainen. Bändin parasta osaamista edustava laulaja Thomas Stübler ei säästele keuhkojaan, vaan päästelee menemään kuin Michael Kiske parhaina päivinään. Tätä seuraava Vanishing Glory mennään pitkälti samoissa merkeissä, ja tällekin raidalle on saatu mittaa rapiat seitsemän minuuttia. Under Siege muuttaa tunnelmat hetkeksi synkemmiksi, mutta perään kuultavat kolme battle-alkuista kappaletta palauttavat taas rivakan ratsastuksen, miekan heiluttelun ja varsin korkeat laulut arvoonsa. Ja jotta levy noudattaisi täydellisesti voimametallin peruskaavaa, viimeiseksi on säästetty vielä moniosainen ja tunnelmaltaan vaihteleva eeposbiisi (Preach with an Iron Tongue), joka kokoaa yhteen kiekon parhaat puolet.

Kammottavan suuresta kliseisyydestään huolimatta Hattïn on varsin miellyttävää kuunneltavaa, sillä Crystallionin jokainen jätkä hallitsee osa-alueensa todella vakuuttavasti. Siksi onkin valitettavaa, että viimeistään viidennen raidan kohdalla ei voi enää välttyä haukottelulta, koska biisit alkavat toistaa auttamattomasti itseään. Yksitoikkoisuutta korostaa se, että kappaleita on myös venytetty turhan pitkiksi. Crystallionin nimi kannattaa joka tapauksessa pitää muistissa, sillä bändi on vasta uransa alkupuolella. Seuraavalta levyltä onkin jo lupa odottaa läpilyöntiä – tai huonommassa tapauksessa vaipumista tusinapowerbändien alati paisuvaan unholaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-07-06
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.