70-luvun Vihannekset – 70-luvun Vihannekset

Hienosti nimetty helsinkiläinen suomenkielinen punk-trio 70-luvun vihannekset sai alkunsa oudolla tavalla vuonna 2005, nimittäin www.ramopunk.com-sivuston vieraskirjassa. Kokoonpanokaan ei ole tyypillisimmästä päästä, vaan laulut hoitaa, kuten Pelle Miljoona aikoinaan, rumpali Petri Pajunen,. Myös entisenä Rehtorit-solistina tunnetun Pajusen lisäksi orkesterissa vaikuttaa Kimmo ”Chemo” Kalaja (kitara) ja Pete Hirvonen (basso).

Ensilevytys oli ep:n muotoinen Mulla Alla, joka ilmestyi vuoden 2005 syksyllä. Seuraavan vuoden keväällä tämänkin albumin julkaissut levy-yhtiö Woimasointu laittoi pihalle nettisinglen Majakanvartija Nyt on vuorossa varsin mallikas ja potentiaalinen nimeämätön debyyttialbumi, jonka kannessa piirretty orkesteri poseeraa haarat levällään kuten kuumin esikuvansa Ramones aikoinaan tapasi bändikuvissa useimmiten tehdä.

Levy alkaa iloista fiilistä uhkuvalla Sä oot rok -biisillä, joka kertoo niin sanoituksellisesti kuin soitollaankin heti kättelyssä, mistä 70-luvun vihanneksissa on kyse. Ja kysehän on pirteästä ramopunkista hyvässä hengessä. Soitosta kuulee, että bändillä itselläänkin on hauskaa soittaa, ja se jos mikä on nykyään todella hienoa. Esikuviensa ihailu on bändillä mennyt siihen pisteeseen asti, että levylle asti ovat päässeet Joey Ramene ja Minä diggaan Peitsamoa -nimiset kappaleet.

Monen ramopunk-yhtyeen ongelmaksi muodostuu usein liika samanlaisten biisien tehtailu, mutta 70-luvun vihannesten tapauksessa voidaan puhua aidosti kiinnostavista ja kitkattomasti rullaavista hyvistä kappaleista. Levyn 14 raitaa ei siis mene saman kaavan mukaan. Mukana on monenlaista kipaletta niin nopeatempoista kaahailua kuin hitaampaankin osastoa ja kaikenkaikkiaan suuressa osassa on tarttuuvuuttakin kivasti. Omaan korvaan soundaa parhaiten vaikkapa biisit kuten Sä oot rok, En voi elää, Tiede ei tiedä mitään ja Rakkaani, mä rakastan sua. Kaikuja muistakin vaikuttimista kuin Ramonesista voi kuulla etenkin 80-luvun suomalaisesta punkrockista.

Monesti ramopunk-bändejä kuunnellessa tulee miettineeksi, miten paljon tämä tyylisuunta voi kehittyä ja kasvaa. Vastaus lieneekin, ettei kovinkaan paljoa, koskapa koko genren isät makaavat haudassa. Koko tyylisuunta vaikuttaakin siis enemmän nostalgialta vanhoja aikoja kohtaan kuin visiolta uudesta ja ihmeellisestä. Ehkä tarkoitus ei olekaan keksiä tätä juttua uudestaan, vaan enemmänkin pitää se hengissä myös tulevaisuudessa. 70-luvun vihannekset onnistuu omalta osaltaan tässä ainakin mallikkaasti.

70-luvun vihannesten debyyttiä voi suositella avoimesti ainakin niille, ketkä etsivät aina vaan uusia tuulia jo himmenevään ramopunk-genreen ja uppoaa takuulla ainakin Ne Luumäet, Häiriköt, Pojat, Himanes ja monien muiden alan bändien faneihin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-25
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.