Phantom Planet – Raise The Dead

Ajoittain hämmentävän paljon Thom Yorkelta kuulostava laulusolisti ei tee amerikkalaisesta Phantom Planetista uutta Radioheadia. Ei, vaikka Phantom Planetin musiikkia kuvaillaankin vaihtoehtorockiksi. Mikäli asiat Yhdysvalloissa todella ovat siinä jamassa että tämä on “vaihtoehtomusiikkia”, niin ovat kyllä vaihtoehdot heillä vähissä – no, vaihtoehto se on kai brittipopkin, tavallaan. Kyseessä on oikeastaan melko suoraviivaista poprockia, jolla on jopa jotain tekemistä jonkun amerikkalaisen teinihöpsötelevisiosarjan kanssa.

Raise the Dead on kautta linjan melko tylsää ja yllätyksetöntä möllöttelyä. Laulaja Alex Greenwald on todella hyvä – paitsi Thom Yorkelta, hän onnistuu myös ajoittain kuulostamaan Matthew Bellamylta ja jopa The Strokesin Julian Casablancasilta – mutta loppujen lopuksi niin sävellyksellinen edistyksellisyys, erityisen taitava soitto kuin tarttuvat popkoukutkaan eivät ole Phantom Planetin ydinosaamisalueita. Niinpä lopputulos ei ole kiehtovaa vaihtoehtorockia eikä toisaalta päähän tarttuvaa poppiakaan.

Jos laulaja Greenwaldin äänessä ja äänenkäytössä on havaittavissa vaikutteita usealta eri taholta, myös eri kappaleet kuulostavat hassusti vuorottain ihan Weezeriltä, Jimmy Eat Worldiltä, vanhalta Radioheadilta, Maroon 5:ltä ja jopa The Whon kaltaisilta 60-luvun brittirockakteilta. Parhaimmillaan, raidalla nimeltä Confess, Phantom Planet kuulostaa Thom Yorken laulamalta Coldplay-veisulta – tai jopa Yorkelta Belle and Sebastianin solistina (laulu I Don’t Mind)! Myös Quarantine on erinomainen laulu – mutta samalla ehkä se levyn ilmiselvin Radiohead-pastissi.

Ihan menevää poppistahan tämä sinänsä on. Vaikka populaarimusiikin kyseessä ollessa ei koskaan saisi sanoa että “ei mitään uutta ole keksitty”, pätee tämä klishee taas siinä mielessä, että Raise the Dead ei tarjoa mitään sellaista, mitä joku muu ei olisi jo tehnyt paremmin. Levyllä on paljon todella hyviä, iloluonteisia juttuja, mutta siltikin ehkä mieluummin kuuntelee kaikkia noita edellä mainittuja bändejä erikseen. Sinänsä harmiton levy, kukaan tätä tuskin varsinaisesti vihata voisi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-02
Arvostelija : Perttu Kantonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.