Death Cab For Cutie – Narrow Stairs

Yksi kappale levyllä voi langettaa muiden ylle sellaisen varjon, ettei niitä näe, kuule tai tunne. Tällä levyllä se on päälle kahdeksanminuuttinen single I Will Possess Your Heart. Tapa, jolla Benjamin Gibbard artikuloi säkeistöä ”you got to spend some time with me/ and I know that you’ll find love/ I will possess your heart” kehää kiertävän bassoriffin päälle luikertelee vääjäämättä korvasta sisään, suoniin ja ihon alle, pysyy siellä eikä aiokaan tulla pois – se on yhtä tervettä rakkautta kuin naisen ja miehen, joita erottaa lähestymiskielto.

I Will Possess Your Heart on kaiketi nostattanut pientä myrskyä teekupissa, kun kapeita portaita suureen suosioon kiipeävä yhtye julkesi julkaista singlenä kunnianhimoisen ja musiikin ehdoilla etenevän kappaleen. Vanhat fanit tekivät aaltoliikkeitä, Atlantic-debyytin Plansin (2005) myötä mukaan tulleet O.C.:n katselijat hämmentyivät. Yhtye onnistuu kappaleessa, mutta harmiksi se ei toteuta samaa jääräpäisyyttä muilla levyn kappaleilla.

Muuten Narrow Stairs kuulostaa vain kokoelmalta hyviä kappaleita. Bixby Canyon Bridge on kauniisti etenevä levyn avaus, joka asettaa tunnelman sille herkälle melankolian tasolle, mitä yhtyeeltä on totuttu odottamaan. Grapevine Fires vie samanlaiseen tarinaan, koetun ajan kaipaavaan muisteluun.

Pirteä Long Division tuhdin bassoriffin ja jykeän kompin yhdistelmällä ryhdistää levyn loppupuolta. Sitä seuraavan Pity and Fear -kappaleen kaltaista uhkaavuutta ja rohkeutta olisi kaivannut levylle kattavammin, näinkin kappale on komea. Loppuneljänneksen summaa The Ice Is Getting Thinner, ja siinä vaiheessa kun levy viimein on koskettamassa kuuntelijaansa, se loppuu.

Pitkän I Will Possess Your Heartin vastapainoksi, kuin kurillaan, levyllä on kappaleet No Sunlight sekä You Can Do Better Than Me, jotka lomittuvat muiden sekaan ja loppuvat parinminuutin paikkeilla juuri alkuun päästyään. Tämä edelleen korostaa levyn laiskuutta jäädä vain kokoelmaksi hyviä kappaleita, jossa toinen seuraa toista. Kokonaisuus on lopulta eheä, eheän huomaamaton.

Narrow Stairs on edustava esimerkki 2000-luvun valtavirran kylkeen nousseesta vaihtoehtorokista, jossa tunne ja melodia johdattavat kappaleita. Onnistuneimmillaan Death Cab for Cutie on genren ehdoton ykkösnimi. Narrow Stairsillä se vain sortuu liiaksi turvallisuuteen, ja tuntuu kuin levy lipuisi ohi: se pysäyttää katsomaan kuin Ruotsin-laivaa, mutta kyytiin ei pääse eikä kannella kukaan heiluta takaisin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-08
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.