Risto – Live!

He, jotka ovat kokeneet Riston livenä, tietävät mitä odottaa. Muut yksinkertaisen tehokkaasti nimetty Live! lyönee ällikällä. Levyllä herttaisen ja sympaattisen, joskin pahasti nyrjähtäneen oloinen Risto Ylihärsilä kasvattaa livetilanteessa sarvet päähänsä ja piiskaa orkesterinsa niin hillittömään lentoon, että ihastumista ei voi estää.

Live!:n kappaleet on taltioitu Turun Klubilla, Seinäjoen Rytmikorjaamolla, Jyväskylän Lutakossa ja Helsingin Kuudennella linjalla. Jälki on raikkaan rosoista, ja levy toimii hyvänä korvavaikun räjäyttäjänä kliinisiin studioalbumeihin kyllästyneille. Bändi – jossa paukuttaa rumpuja muuan Ville Leinonen – svengaa villisti, mutta tähtiroolin varastaa odotetusti Ylihärsilä. Mies ta(i)koo koskettimistaan irti ääniä, jotka herättävät kuolleetkin haudoistaan.

Risto jos kuka hallitsee slovareiden teon. Ei ole siis yllättävää, että albumi aloitetaan pakahduttavan kauniilla Auringon prinsessalla. Depressiosta liikutaan salamannopeasti maanisuuteen, kun idioottivarma hitti, Rakkauden rock ampaisee kaiuttimista. Sinnikkäästä luuserista kertova Nina, olen palasina on loppuhuipennuksineen suorastaan sydämestä kouraiseva kokemus. Kyllä Tampereella osataan.

Lapsille, tai etenkin lapsenmielisille, varatussa osiossa Risto tutustuttaa meidät sympaattisiin eläinhahmoihin. Hessu kostaa kulkee länkkärihenkisesti ja paha saa lopulta palkkansa. Päätä muita lastenlauluja korkeammalle nousee kuitenkin Känninen kotka & hiirulainen, jonka aikana on metsänväen lisäksi myös kuulija ihmeissään: mikä tuota setää oikein riivaa?

Balladiosaston edustaja Pikkuoravat toimii usein yhteislauluna, mutta tällä kertaa yleisö pysyy vaiti. Vauhdikkaampaa osastoa tarjoaa kova kolmikko debyyttilevyltä, joista erityisesti Annukan kaa piirtää höpsön hymyn kriitikon huulille. Kaksi viimeistä kappaletta on eritelty ikään kuin encoreksi. Discopallo pistää puntteihin vipinää, mutta todellinen huipennus koetaan Pupu Tupunan myötä. Kappaletta venytetään levyversioon nähden roimasti, kun matkaa tehdään halki ilmakehien kohti itse Jumalaa.

Live! on toteutukseltaan karu, mutta ehdottomasti esittäjänsä näköinen kokonaisuus. Samanhenkistä itsensä täysin paljastavaa toteutustapaa on aiemmin suosinut mm. Jarkko Martikainen Hyvää yötä, hyvät ihmiset –albumillaan. Live!:n ei ole tarkoitus olla täydellinen – ja osittain sen vuoksi se pääsee lähelle sitä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-25
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.