Death & Taxes – Tattooed Hearts & Broken Promises

Death & Taxes mainostaa itseään ja debyyttiään jonkin sortin rock’n’rollin pelastajaksi. Virhe. Tämä bändi tuo rebeliä rockiin pyöreän nollan verran, joten kapinasarjan rokkareille ja post-punkkareille tätä on turha syöttää jonain rock’n’rollin alkuvoiman palauttajana. Sen sijaan kannattaisi houkutella kypsempiä kuulijoita bändin äärelle, sillä kyllä tämä menee melkein heittämällä sellaiseen keljunkuuloiseen kategoriaan kuin AOR. Mutta ei se synti ole. Kysehän on vain siitä, että nyt odotukset ja todellisuus eivät kohtaa. Ehkä ensinmainitut tosin olivat allekirjoittaneella bändistä riippumattomistakin syistä hieman liian korkealla…

Orkesteri on The Bruisers -kitaristi Jeff Morrisin vuonna 2005 perustama, ja sitä tuottaa Jim Siegl eli sama heppu, jolla on tekemistä myös muun muassa Blood for Bloodin ja Dropkick Murphysin kanssa. (Ja ihan näin kuriositeettina jos ketä kiinnostaa, ex-bruisers-laulaja Al Barrhan heiluu nykyisin mikin varressa Dropkickin riveissä.) Ja kyllä, tarpeeksi rouheasti soundaavaa ja hyvin tuotettua kamaa tämä on, musiikkikartalla samalla kulmalla kuin Bruce Springsteen ja Steve Earle – jopa Social Distortion -vaikutteita on kuultavissa parissa biisissä. Kivasti rullaavia perus-jenkkirokkibiisejä, joista muutama nousee kiinnostavuudessaan levyn keskitason yläpuolelle: näitä biisejä ovat esimerkiksi For the Money, Love Letters on Skin, levyn aloittava Orange Line ja sen päättävä nimibiisi. Erityismaininta täytyy antaa basisti Mike Savitkasille: hänen soittonsa nostaa musiikin kiinnostavuusastetta puolella ja on ainoa syy, miksi haluaisin antaa levylle vähintäänkin kolmosen.

Mutta kun se ei käy. Rock’n’rollin pelastaja tästä herrasmiessakista ei edelleenkään ole, vaikka saatekirje siihen suuntaan vihjaileekin. Kyllä D&T:sta voi hyvinkin olla Rolling Stonesin musan jatkajiksi, ei se taidoista kiinni jää: uusvanha rollarimusiikki ei vain voi toimita samalla tavalla uraauurtavasti kuin aikoinaan oikeasti uusi Rollarit. Mutta tarvitsevathan ikääntyneemmätkin oman nostalgiarokkinsa ja passaa tätä nuoremmankin fiilistellä rauhallisimpina hetkinään. Tässä siis kelpo sadepäivän humppaa levyllinen, olkaatten hyvät!

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-07-24
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.