Elias Kahila – Rocking The Strings

Tahattoman komiikan välttäminen ennen edes levyn kuuntelua osoittautui Rocking The Stringsille yllättävän ongelmalliseksi. Luettuani cd:n mukana saapuneen ilmeisen lyhyessä ajassa hutaistun aanelosen, kävi tuskallisen selväksi, että cellorokkariksi esittäytyvän Elias Kahilan tulisi jatkossa todella panostaa hyvin laadittuun saatekirjeeseen.

Levyn äärimmäisen epäesteettiset kannet eivät osaltaan myöskään varsinaisesti valaneet minuun luottamusta musiikin hyvästä laadusta. Kansissa ei nimittäin ainoastaan loukata näköaistia kankealla poseerauksella ja kovasti ukkosenjohtimen oloisen sellon ylenpalttisen runsaalla esittelyllä, vaan myös huumorintajua. Sisäkannessa letkautetaan, ettei levyä tehdessä ole vahingoitettu yhtään eläintä. Saman periaatteen mukaisesti tulisikin myös estää eläinten altistuminen levyn musiikilliselle sisällölle.

Ennalta arvattavat sovitukset ja rasittavat melodiat ovat tyylillisesti samalla tavalla arveluttavia kuin saatekirjeessä mainittujen musiikillisien esikuvien ja vaikutteiden yhdistelmä (mm. The Eagles, klassinen musiikki ja heavy). Suurin puute platalla ovat kuitenkin kauheat konerumpu- ja synasaundit, sekä ankeat rytmiset toteutukset. Eritoten rumpufillit suorastaan naurattavat. Soitto itse ei säväytä ja kärsii hetkittäin epätarkkuudesta, vaikka vaikeustaso lieneekin kova (sello-osuuksissa).

Yritelmä luoda “uudentyylistä” genrehybridiä on turhan haastavaa ja korkeaan kynnykseen kaadutaan pahasti nenälleen. Surullinen totuus on, ettei ainoastaan isompi viulu ilman rintaimplantteja riitä tekemään cellorockista uskottavaa. Rohkeudesta ja työpanoksesta irtoaa Elias Kahilalle ja hänen pitkäsoitolleen kuitenkin varovainen hatunnosto.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2003-06-01
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.