Divinefire – Farewell

Christian Liljegreniä voinee pitää jonkinlaisena Ruotsin kristillisen metallin kummisetänä. Herra lauloi vuosikausia genren kärkinimen Narnian riveissä ja perusti ex-vaimonsa sukunimeä kantavan Rivel Records -yhtiön, joka on julkaissut saman elämänkatsomuksen jakavien orkesterien tuotoksia. Narnian ohella mies on viime vuosina venytellyt äänihuuliaan Divinefiren riveissä. Metallin raskaammalta puolelta mausteita napsivaa melodista heviä soittava kolmikko perustettiin alun perin vain kolmen levyn julkaisua silmällä pitäen, mutta suosio yllätti, ja kokoonpano pääsi tekemään kiertuetta Japanissa asti. Nyt neljännen pitkäsoiton kohdalla peli kuitenkin vihelletään poikki: Farewell on nimensä mukaisesti yhtyeen joutsenlaulu, ja vastaisuudessa jatketaan muiden haasteiden parissa.

Bändin aiemmilla tuotoksilla on ollut paikoin hyvinkin suoraviivaisia voimametallisävellyksiä, joita on maustettu koneellisesti luoduilla sinfonisilla osuuksilla. Farewellilla osoitinta on käännetty hieman raskaampaan suuntaan, ja menoa voisi raskaimmillaan kuvailla jonkinlaiseksi progressiiviseksi thrash metaliksi. Raskauden korostamiseksi Liljegrenin pikkuveli käy röhkimässä mikrofoniin epäpuhtaita vokaaleja, ja toisaalta suomalaisrumpali Jani Stefanovicin loihtimat sinfoniaosuudet ovat läsnä aiempaa voimakkaammin, mikä antaa musiikille neoklassisia sävyjä. Kolmevarttisessa paketissa pitäisi siis olla vähän kaikkea kaikille, mutta kuten niin usein käy, orkesteri on lähtenyt haukkaamaan hieman liian suurta palaa. Sävellykset ovat sinänsä ihan toimivia, mutta melodiaratkaisut on kuultu jo niin moneen kertaan, että vaikka progressiivisimpia käänteitä ei suoraan voikaan arvata ennalta, levyssä ei sinänsä ole mitään erityisen yllättävää. Tästä ei kuitenkaa voi antaa liikaa sapiskaa, sillä bändin kimuranteimpien elementtien vetäminen kasaan ei välttämättä onnistuisi edes Hans Zimmeriltä.

Liljegrenin käheänoloinen mutta kuulas ääni sopii musiikkiin hyvin, mutta kristillisen sanoman ylitsepursuava korostaminen sanoituksissa puuduttaa hieman: levyn tai uran perustaminen yhden teeman ympärille ei tietenkään ole mikään synti, mutta aihepiiriä voisi piilotella kielikuvien taakse tai muuten varioida jo vaihtelun vuoksi. Kokonaisuutena Farewellista jää kuitenkin ihan pirteä kuva, ja jäsenet saavat varmasti ammennettua paljon Divinefiren kanssa kertyneistä kokemuksistaan muiden yhtyeidensä eduksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-08-24
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.