Dead Shape Figure – The Grand Karoshi

Helsinkiläinen thrash-yhtye on hivuttautunut Euroopan-kiertueeltaan takaisin kotiin, tänne lintukodon naapuriin. Paahtavaa thrashiään pojat kävivät esittelemässä varsin painavassa seurassa, sillä seuralaisina olivat Chimaira ja saksalainen Maroon. Mainituissa yhtyeissä samalla kiteytyy myös aika pitkälti Dead Shape Figuren oma suuntaus. Kun riisutaan Chimairan soundista elektroniikka kokonaan pois, niin ainakin vihaisuuden aste on kaikilla yhtyeillä sama, mahdollisesti helsinkiläisillä jopa aavistuksen korkeampi.

Maailmalla oli yhtyeen runnomisesta jopa tykätty, eikä sitä sovi pätkääkään ihmetellä. Vaikka thrash on pahimman muotioikkuilun lakipisteensä jo ohittanut, toivottavasti, niin Dead Shape onnistuu tekemään suuntaukseen omia klikkejään. Näillä lisäyksillä hommaan saadaan aikaiseksi huomattavan modernia otetta, Enkä tarkoita modernilla otteella partaa ja lyhyttä lettiä, vaan ihan soundillisia kuvioita. Niiden murjominen astetta pienempään koppiin, mihin ne oikeasti mahtuisivat, tuo uskottavaa kireyttä.

Tiukan soitannan lisäksi laulaja Timo Kallio ruotii yhteiskunnan mädäntyneitä arvoja varsin kriittisestä vinkkelistä. Kapitalismi ja globalisaatio saavat molemmat melkoista kyytiä, yksilönvastuuta unohtamatta. Teksteissä on hieman samaa otetta kuin millä edesmennyt dekkaristi Stieg Larsson soimaa Ruotsin näennäisdemokratiaa ja ihmisen voimattomuutta valtion massiivisen koneiston edessä.

Vaikka levy on teksteiltään kriittinen ja soundillisesti ajoittain varsin melodinen, niin se jostain syystä hukkaa välillä lankansa. Tekstien sanomallisuus metallikeikoilla on varsin sekundäärinen asia, mutta lähes peruuttamattoman anteeksiantamatonta on jos sahan terä tylsyy. Silloin lastun lentäminen vaimenee. Välillä paahde on auttamatta liian yksipuolinen, joten paras terä katoaa siihen, mutta tämä tapahtuu onneksi vain ajoittain.

Jotta ei kokonaan päästettäisi kuuntelijoita suomalaisena olemisen alakulolta, niin Preinde Ac Cadaver -nimisellä kappaleella on mukana näyttelijälegenda Tapio Liinoja. Vaikka Liinojan panos levylle on kulttuurimielessä suhteellisen erikoinen, niin sen uniikkia tehoa syö lähes samaan aikaan pahnoille ehtinyt Diablo. Tampereen nelikkohan esittelee hevimaailmaa Salatut elämät -sarjan Ismolle. Hevimaailmallehan ei Ismoa tarvitse esitellä, mutta kuka tietää Liinojan?

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-13
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.