Prostitute Disfigurement – Descendants Of Depravity

Prostitute Disfigurement ynnää deathmetalliinsa riittävästi rohkean määrätietoista ja miksei omaperäistäkin otetta, ettei sen jumalaton kiirus jää välittömästi turhaksi genren täytteeksi. Neljännellä albumillaan Descendants of Depravity hollantilaisyhtyeen biiseissä yhdistyvät keskieurooppalaiselle deathmetallille tyypillinen suora hyökkäävyys, suoraryhtinen rummutus sekä muutamat sopivan tummasävyiset melodiat. Amerikkalaisen ja keskieurooppalaisen deathmetallin ystäville levyssä on nauttimista; skandinaavisen ja brittiläisen deathmetallin vaikutteita ei tämän yhtyeen musiikista juuri kuulu.

Prostitute Disfigurementin kappaleiden rakenteet ovat polveilevan moniosaisia, mutta punainen lanka ei katoa – vaikkei johdatakaan mihinkään suuriin metallisävellysten klassikkohetkiin. Vahvimmin jämäkkyyttä kappaleisiin antaa rumpali Michielin vahvasti thrash metal -vaikutteinen tahditus. Nopeat kappaleet saavat aivan uudenlaista eloa, kun komppi ei olekaan jatkuvasti blastbeatia. Myös laulaja Nielsin ilmeetön örinä on erittäin vakuuttavaa kautta linjan.

Levy pääsee toden teolla vauhtiin vasta hyvän matkaa puolenvälin jälkeen. Avausbiisi Torn in Bloated Form iskee kyllä niin arvaamattoman armottomalla tavalla suoraan kurkkuun, ettei sen tehoa ennätä edes tajuamaan. Mutta kun viidennen biisin Storm of the Fiendin uhmaava ja hidastempoinen loppuosa päättyy, alkaa todellinen sisäsiistin deathmetallin ilotulitus. Life Depraved ja etenkin sitä seuraava Carnal Rapture huomattavine vadermaisuuksineen ovat levyn suoraviivaisen iskeviä kohokohtia. Deicidestä muistuttava Fatal Fornication ei uuvuta tahtia lainkaan, ja tuhatpäisesti etenevä Sworn to Degeneracy on arvokas lopetus levylle. Tuntuu kuin Prostitute Disfigurement olisi alkulevyllä hieman kikkailtuaan puutunut sovituksiinsa ja keskittynyt lopuksi siihen, millä yhtye iskee voimakkaimmin: suoraviivaiseen – mutta toki aseteltuun – örinän, riffin ja nopean kompin yhdistelmään.

Tuotannollisesti Descendants of Depravity on tehokas, mutta toisaalta myös steriili ja kasvoton. Rumpujen äänityksessä symbaalit korostuvat liiaksi ja kitaroissa alapäätä toivoisi lisää. Yhtyeen tyylille tällainen tehokas, mutta ohuehko soundi kuitenkin sopii osuvasti.

Levy on selkeä tasonnosto hollantilaisyhtyeelle, ja tällä se saa otettua selkeää pesäeroa moneen mielikuvituksettomampaan yhtyeeseen. Bändillä on selvästi osa-alueet hallussa. Nyt se ei enää tarvitse kuin ne kuningaskappaleet, joilla pystyisi ottamaan deathmetallin alamaailman haltuunsa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-07-16
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.