Naer Mataron – Praetorians

Viidenteen täyspitkäänsä edennyt kreikkalaisyhtye Naer Mataron pitää yhä viitosvaihteen silmässä: jo ensi tahdeista lähtien on selvää, että hengähdystauot tulevat olemaan Praetoriansilla harvassa, aivan kuten muutaman vuoden takaisella Discipline Manifestollakin. Syypäänä vauhtiin voi ensisijaisesti pitää rummuista vastaavaa Warheadia, joka takoo rytmisoittimiaan edelleen kuin yliannostuksen kofeiinia saanut ADHD-potilas.

Vaikka tahti on kiivas ja adrenaliinin pitäisi olla katossa, albumi alkaa jokseenkin vaisusti. Avauskappale Anti-Celestial Campaignin ja sitä seuraavan Ostaran kiitettävät kierrosluvut saavat kuulijan ennemmin haukottelemaan kuin haukkomaan henkeä, sillä riffit ovat valitettavan mielenkiinnottomia. Vasta kun kolmantena vuoron saavan Sun Wheelin burzummainen toisto hiipii esiin, tylsistyminen alkaa muuttua hypnoosiksi. Samaa yksinkertaisen ja melankolisella tavalla tarttuvan melodian sahaamista orkesteri hyödyntää muutamassa myöhemmässäkin kappaleessa, ja juuri ne nousevat levyn kohokohdiksi. Muutoinkin yhtye pääsee vauhtiin kunnolla vasta puolenvälin jälkeen.

Moitetta on annettava omituisesta tuotannostakin. Kitarasärö muistuttaa kovakätisen raastamisen sijaan pehmeää suhinaa, joka ei tunnu sopivan monimutkaisiin riffeihin ja ilkeään yleistunnelmaan. Rummuistakin, jotka ymmärrettävästi on nostettu tavallista selkeämmin esille, kuuluu selkeimmin ärsyttävästi nakuttava bassorumpu. Virveli taas tahtoo jatkuvasti hautautua muiden instrumenttien taakse. Heikkouksistaan huolimatta Praetorians jättää jokseenkin positiivisen jälkimaun ja nousee hieman keskitason yläpuolelle.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-18
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.