Paha Kaksonen – Kovaa Hyvä Tulee

Pahan Kaksosen viime viikolla eli pari vuotta debyyttialbumin jälkeen ilmestyneeltä albumilta Kovaa hyvää tulee odottaa ehkä liikaa niin nimen, kansitaiteen kuin suitsutuksenkin johdosta. Mutta kun bändi sanoo vannovansa AC/DC:n, Turbonegron ja Motörheadin nimeen, siltä odottaa jo aikamoista rytkettä. No, rytkettä kuullaankin: soitto on tiukkaa, tempo sopivan äkäinen ja biisien onnistuneet sovitukset värittävät näistä perusrockjynkytyksistä sangen mukavaa kuultavaa. Missä sitten on vikaa? Kysymykseen on harvinaisen helppo vastata. Lyriikoissa. Ne lässähdyttävät muuten niin mainion kokonaisuuden. Siinä on syy, miksi rokotan muuten mainiota albumia parin pisteen verran pelkistä lyriikoista.

Albumi on sitä paitsi saanut valtamediassa kiintoisaa julkisuutta juuri sanoitustensa osalta: niiden roisiutta on taattu ja alleviivattu, vaikka todellisuudessa ne ovat iskelmätasoa. (Ihan oikeasti, kenen mielestä on oikeasti tosi tuhmaa laulaa, että Lakanat laulaa?) Ongelma on pikemminkin sanoitusten tahattomassa huvittavuudessa, sillä nyt biisit kuulostavat hieman siltä, kuin Sleepy Sleepers yrittäisi olla vakava ja soittaa hevisti. Tämän tyyliset sanoitukset toimivat joko a) itseironisesti, kuten Aarne Tenkasella tai b) jollakin puberteetin piikkiin menevällä nuorten kollien debyytillä, taikka c) englanniksi. Suomalaisissa rockbändeissä ei taida olla kovin hyviä esimerkkejä AC/DC-lyriikoiden soveltamiseksi suomeksi, mutta Popeda liippaa lähimpää.

Jos Paha Kaksonen laulaisi vaikkapa klingonin kielellä, antaisin vitosen. Jos se laulaisi edes englanniksi, olisi Kovaa hyvä tulee vahva nelonen. Periaatteessa suomeksi laulaminen on aina hankaluudessaan kunnioitettava ratkaisu, mutta nyt se valitettavasti on osoittautunut liian hankalaksi. Yritys äijäillä kääntyy sanoituksissa itseään vastaan. Tällainen muuten pirun maukas roketti kaipaa totaalisen aitoja ja paljaita sanoituksia. Nyt ne ovat yhtä aidosti äijiä kuin Jone Nikula.

Yhtyeen kunniaksi on kuitenkin sanottava, että rock’n’roll-draivi soitossa on aito ja säilyy läpi linjakkaan levyn, eivätkä biisit kuitenkaan muistuta liikaa toisiaan. Myös laulu, joka on jaettu koko bändin kesken, istuu hyvin soittoon kuin yhtenä instrumenttina, kuten hard rockiin kuuluukin. Onnistuneista sovituksista huolimatta ei haittaisi, jos biiseihin haettaisiin enemmän ääriratkaisuja.

Kovaa hyvä tulee, kovempaa tulisi vielä parempi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-21
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.