Gnaw Their Tongues – An Epiphanic Vomiting Of Blood

Otava julkaisi viime vuonna kokoelman Roald Dahlin novelleja Keskiyön kirjasto -sarjassaan. Äänikone-novellissa totutun rajojen ylitse kurkottava mies on rakentanut laitteen, jolla pystyy kuulemaan ääniä, mitä ihmiskorva ei normaalisti kuule:

”Taas se tuli – kurkuton, epäinhimillinen kirkaisu, terävä ja lyhyt, hyvin selvä ja kylmä. Sävelessä oli kumma metallinen mollisävy jonkalaista hän ei koskaan aiemmin ollut kuullut. Klausner katseli ympärilleen, etsien vaistomaisesti äänen alkulähdettä. Naapurin nainen oli ainoa elävä olento jonka hän näki. Hän näki naisen kumartuvan, ottavan ruusun varren hyppysiinsä ja napsauttavan sen saksillaan poikki. Taas hän kuuli kirkaisun.” (Suom. Pentti Saarikoski)

Hollantilaisen anonyymin Gnaw Their Tongues -yhtyeen jäsenet kuullevat myös ääniä, joita muut eivät kuule: metallisia mollisävyjä, epäinhimillisiä kirkaisuja, selviä ja kylmiä. Selvin ero Dahlin novellin henkilöön on, että siinä missä tarinan mies osoitti empatiaa ja inhimillisyyttä, keskittyy Gnaw Their Tongues olemaan mahdollisimman nihilistinen ja epähumaani.

Crucial Blastin cd-versiona julkaisema An Epiphanic Vomiting of Blood (vinyyli julkaistiin alkuvuodesta Burning Worldin toimesta) on länsimaalaisen ihmisen kauhua muutettuna musiikiksi. Mustanpuhuvat sinfoniset koskettimet taustoittavat säriseviä kielisoittimia, kolkosti takovaa konerummun rytmiä sekä miehenäänistä tuskankorinaa ja oopperamaista, pelokasta naisen lauluääntä. Muotoa alleviivataan muutamilla puhesampleilla joko kauhuelokuvista tai murhaoikeudenkäynneistä.

Varsin visuaalinen musiikki luo kuvan vapauden riistosta ja pitkitetystä kiduttamisesta. Kappaleet rakentuvat enemmän psykologisesti kuin fyysisesti. Niiden muotti ja tarkoitus ovat selviä – tuottaa kauhua ja tuskaa – mutta tuon tyylin sisällä musiikki heiluu valtameren aallon tavoin vastustamattomasti ylös, alas ja lopulta eteenpäin.

Musiikki tukeutuu liiaksi tasaisen äänekkääseen ja kaoottiseen orkestraatioon, eikä tuskan tuottamisen nyanssit erotu riittävästi. Vasta viimeisenä kuultavalla cd-version bonuskappaleella The Urge to Participate in Butcherylla musiikki hakee lievästi muunkinlaista muotoa kuin neulat punaisella sähisevää kellarissa tapahtuvaa maailmanloppua. Kappaleen hiljaisen kauniin osuuden jälkeen seuraava isku sattuu jälleen yllättävämmin. Yhtyeen äänimaailma on myös turhan digitaalinen, ja analogisempi sekä orgaanisempi sointi toisi kauhuntunnetta enemmän käsinkosketeltavaksi. Jo itsessään vastenmielisen viehättävää musiikkia korostetaan myös kappaleiden nimillä, kuten kuvaavasti nimetty levyn aloittava My Body Is Not a Vessel, Nor a Temple, It’s a Repulsive Pile of Sickness osoittaa.

Gnaw Their Tonguesilla on vahva konsepti, jota se myös vahvasti toteuttaa. Kaiken epäinhimillisen keskelle toivoisi myös jotain valoa ja toivosta muistuttavaa. Sen jälkeen pimeys ja epätoivo olisivat syvempiä. Aivan kuten Roald Dahlin novellissa, kun kokee jotain ihmisen rajat ylittävää ja alkaa hoivata tätä kuin yleisesti hyväksyttyä, on moraali jälleen askeleen rappeutuneempi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-27
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.