Nadja – Desire In Uneasiness

Desire In Uneasiness on yksi Nadjan kymmenestä tänä vuonna julkaistusta tuotoksesta: kaikenlaisia uudelleenjulkaisuja ja -nauhoituksia, splittejä, ep:itä ja livetallenteita niin cd- kuin dvd-muodossakin on puskettu markkinoille ilmeisen loppumattomana virtana vuoden alkukuukausina. Tämä julkaisu on kuitenkin tämän instrumentaalisesta ambientista, drone doomista ja noisestakin kappaleensa kasaavan kaksihenkisen, joskin tällä albumilla kolmehenkiseksi laajentuvan yhtyeen ainoa varsinainen uusi täysipitkä tänä vuonna, ainakin toistaiseksi. Kaiken kaikkiaan albumi on 13. täysipitkä sitten perustamisvuoden 2002, joten levytystahtia voinee hyvällä omallatunnolla kutsua hysteeriseksi.

Hämmästyttävä julkaisutahti ei kuitenkaan tunnu ainakaan tällä albumilla pahemmin vaikuttavan tasoon, sillä Desire in Uneasiness on tasalaatuinen tuotos, kun kone saadaan ensin kunnolla jylläämään aloituskappale Disambiguationin jäljiltä. Viisi kappaletta, päälle tunnin kesto ja materiaalin luonne takaa sen, että Nadjan musiikki luottaa paljon toistoon ja biisien hitaaseen kasvatteluun, joten pieni yllätys onkin, kuinka helposti yhtyeen musiikin kykenee tällä kertaa sisäistämään.

Aiempaan, esimerkiksi Body Cage -albumiin verrattuna, yhtye liikkuukin varsin leppoisissa tunnelmissa. Kahdelle enemmän tai vähemmän särötetylle bassokitaralle, minimalistisille kosketinsovituksille, kaikenlaisille häröäänille ja ensimmäistä kertaa yhtyeen historiassa oikealle rumpalille perustuvat sävellykset soljuvat helposti taustalla vaikka runsaat yksityiskohdat takaavat sen, että levystä saa jotakin irti myös keskittyneessä kuuntelussa. Jokaiseen tilanteeseen tällainen musiikki ei luonnollisesti sovellu. Soundillisesti levy on onnistunut ja orgaaninen äänimaisema, luonnollisesti alataajuuksia painottava äänimaisema istuu erinomaisesti yhtyeen musiikkiin. Oikea rumpali elävöittää myös äänimaisemaa, vaikka hitusen enemmän groovea voisi tämän soitossa olla, sikäli mikäli se näillä nopeuksilla on edes mahdollista.

Nadjaa on helppo verrata esim. Sunn O))):n ja Earthin kaltaisiin akteihin, joskin yhtyeessä ei ole senkään vertaan varsinaista metallia, doomista puhumattakaan kuin vertailukohdissaan. Ajoittain liikutaan myös huutoetäisyyden päässä Neurosisin ja Isisin harhailevammasta materiaalista, vaikka ei Nadjaa kyllä uskalla suorilta käsin suositella näiden yhtyeiden ystäville, siinä määrin materiaali on kuitenkin pidemmälle vietyä. Kaiken kaikkiaan levy on rauhoittavuudessaan osuvaa kuunneltavaa kesäisiin aamuöihin, jolloin aika ei tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-24
Arvostelija : Jukka Jääskeläinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.