Texas Faggott – Kininigin

Tuottajakaksikon Tim Thick ja Pentti Slayer musiikillinen aikamatka alkoi kymmenisen vuotta sitten. Tässä ajassa kaksikko on ehtinyt herättää hämmennystä monellakin saralla, mutta Texas Faggotin albumit ovat nousseet jonkinlaiseen kulttistatukseen. Tosin herrojen edustama psykedeelinen trance on laji, jolla tuon statuksen saaminen edellyttää melkoista piirileikkiä alan karkeloissa.

Kyseinen suuntaus on suhteellisen herkkä kuunteluympäristönsä suhteen, sillä paikoin varsin metallinen ja monotoninen jumppaaminen saattaa tottumatonta kuulijaa rasittaa pahemman kerran. Väriä spektriin on saatu lisää muutamilla varsin erikoisilla efekteillä, joista mieleen tulee ensimmäisenä lasermiekka ja muuta vastaavat hapatukset 70-luvun lopulta.

Levyn materiaalin kuunteleminen kotona on tuskallista, puhumattakaan sen jauhamisesta toimisto-olosuhteissa maanantaisena iltapäivänä. Lienee perjantai otollisempaa aikaa? Mutta jos Kininiginille löytää otollisen nousukohdan tai muuten vastaavan ajan, niin se tempaa suurimmalta osin alan vannoutuneen harrastajan väistämättä mukaansa.

Maallikolle kaikki nämä kilkkeet ja narskeet polkan seassa ovat ajoittain varsin kylmää ja onttoa. Välillä tuntuu kuin olisi sidottu huippunopeudella etenevään TGV-junaan, joka halkoo peltomaisemia ainoana äänilähteenään Kininigin. Pakottaudun onnistuneesti jäämään seuraavalla pysäkillä pois. Astuessani laiturialueelle huomaan soittimeni unohtuneen junaan, jossa seuraava matkaaja poimii kuulokkeet päähänsä ja ajautuu samaiseen pyörteeseen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-08
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.