Thor – Live In Detroit

Harva kehonrakentaja nauttii raskaan musiikin ystävien keskuudessa sellaista kulttisuosiota kuin kanadalainen Jon Mikl Thor. Herran kipparoima Thor-yhtye on räiminyt äärimmäisen perinteistä heavyaan jo kolmisen vuosikymmentä ja julkaissut tuoreimman pitkäsoittonsa aiemmin tänä vuonna, mutta markkinoille on saatu myös uudelleenjulkaisu: Live in Detroit ilmestyi alun perin vuonna 1985, ja sen saatavuus on ilmeisesti viime vuosina ollut heikko. Kulttuuriteosta vastaa esimerkiksi Circlen ja Kuusumun Profeetan kaltaista outoilua aiemmin julkaissut porilaistalli Ektro Records. Live in Detroitilla tuskin kääritään hulppeita myyntivoittoja, mutta huomattavasti keskivertoa kiinnostavammasta kuriositeetista on sentään kyse.

Thor ei ole älykästä, erityisen hyvin soitettua eikä pääosin edes tarttuvaa musiikkia, mutta yhtyeen esiintymisessä on vastustamatonta poikamaista intoa, jonka teeskentely olisi mahdotonta. Pääosa yhtyeen sävellyksistä edustaa joutavaa perusheavya ja hard rockia, jossa on mitäänsanomattomat kertosäkeet, vaikka levyn alun Thunder on the Tundraa ja Let the Blood Run Rediä voi sentään kuvailla jollakin tasolla iskeviksi. Julkaisun kiinnostavimmaksi osuudeksi nousevat kuitenkin promokuvissa lähinnä Dolph Lundgrenin esittämää He-Mania muistuttavan Thorin välispeakit. Vilpittömän innostunut nokkamies esimerkiksi mainostaa parin kappaleen olleen kovia hittejä Englannissa ja peräti Alaskassa asti sekä kertoo toivovansa, että orkesterin uusi video pääsee MTV-levitykseen. Kokonaisuuden kruunaa kappaleiden välissä kuultu yleisön eläimellinen mylvintä, jonka perusteella voisi kuvitella yhtyeen soittaneen vähintään Rock in Rion kaltaisessa massatapahtumassa – todellisuudessa äänet lienee napattu joltakin aivan toiselta äänitteeltä. Varsinaista Live in Detroit -osuutta seuraavat suttuiset bonusraidat antanevat realistisemman kuvan kulttiyhtyeen keikkatilanteesta.

Olisi helppoa tuomita koko yhtye ja sen kappaleet vähä-älyisten puuhasteluksi, mutta jonkinlaista alkukantaisiin vietteihin vetoavaa tenhoa levylle on kuitenkin saatu tallennettua, sillä sen sujauttaminen soittimeen kerta toisensa jälkeen on erittäin helppoa. Suurin vika taitaakin olla julkaisun formaatissa: visuaalisuuteen panostavan yhtyeen keikka olisi ehdottomasti nähtävä videomuodossa, eikä vähiten Pantera-nimeä tottelevan taustalaulajattaren vuoksi. Neidin ulkoisiksi ominaisuuksiksi on muinoin Kerrang!-lehdessä mainittu “the biggest bristols in rock”.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-21
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.