Airbourne – Runnin´ Wild

Sauna Open Airissa hiljattain pirun kovan keikan heittänyt Airbourne ei jätä kylmäksi myöskään stereoiden välityksellä koettuna. Vaikka aussinelikon Runnin’ Wild -debyyttipitkäsoitto onkin alusta loppuun häpeilemätöntä AC/DC-rippausta, ei sille mitään mahda, että tällainen simppeli hard rock saa jalan polkemaan lattiaa ja pään nyökkymään hyväksyvästi. Kolme sointua, kolme minuuttia ja kolme aihetta (viina, naiset ja hauskanpito) – siinä Airbourne-veisujen kaava lyhykäisyydessään. Ensimmäiset puolen tusinaa biisiä tätä kauraa jaksaa ahtaa tajuntaansa varsin hyvällä ruokahalulla, mutta levyn loppupuolella mieli alkaa kaivata aterian päälle kipeästi jotain omaperäisemmin maustettua herkkua.

Heti alkutahdeista alkaen ei jää epäilyksen häivääkään siitä, etteikö Airbournella ja AC/DC:llä olisi muuta yhteistä kuin kotimaa. Laulaja–kitaristi Joel O’Keeffen räkäisenä pihisevä artikulointi on hyvin lähellä Bon Scottin vastaavaa, ja yksinkertaisiin hokemakertseihin perustuvat biisit ovat niin riffeiltään, sooloiltaan, stemmalauluiltaan kuin sanoituksiltaankin kuin suoraan Youngin veljesten kynästä. Kokonaisuutena tämä reilu puolituntinen kiekko on varsin yksiulotteinen: kappaleista yksikään ei ole rimanalituksia, mutta myös totaaliset herkkupalat loistavat poissaolollaan. Toimivasta massasta edukseen erottuvat kuitenkin äkäinen avausraita Stand Up for Rock’n’Roll, jo nimellään paljon puhuva Cheap Wine & Cheaper Women sekä komeasti vinkuva päätösrypistys Hellfire.

Runnin’ Wild tarjoaa nostalgisia kuunteluhetkiä etenkin niille, jotka odottavat jo kieli pitkällä AC/DC:n ilmeisesti vihdoin tälle vuodelle kaavailtua uutuuslevyä. Nämä aussinuorukaiset ovat omaksuneet rockin perusarvot hämmästyttävän hyvin ja saaneet jalostettua niistä takuuvarmasti tunnelmaa nostattavaa bilemusiikkia. Livenä Airbournen energistä kohkaamista jaksaa seurata kevyesti yli tunnin, mutta levyllä mielenkiinto lopahtaa ikävä kyllä jo hyvissä ajoin ennen loppua – sen verran pahasti biisit alkavat toistaa itseään. Tästäkin huolimatta Runnin’ Wild on ehdottomasti vuoden mielenkiintoisimpia debyyttilevyä, sillä Airbourne ja sen karismaattinen keulahahmo Joel O’Keeffe palauttavat uskoa perinteisen kitararockin voittokulkuun vähän samalla tavoin kuin The Darkness ja Justin Hawkins tekivät glam rockille muutama vuosi sitten.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-26
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.